Ihana viikonloppu on lopuillaan. Saimme viettää luontoaikaa yhdessä ja se on aina ihanaa. Dora, vanhempani ja minä ulkoilimme Bolidenin ja Harrbådan maastoissa.

"Täältä tullaan!"

"Hmm... haistelutauko, kiitos."

"Kiva retki, kun eväitä ei tarvitse ottaa erikseen mukaan. Tämä keppi maistuu herkulliselta!" (Kepin syöntiä kylläkin rajoitettiin, ettei tule tukkeita suolistoon.)

"Olen valmis jatkamaan matkaa."

"Ei, en voi liikkua... ettekö te huomaa, että tuossa puussa on linnunruokinta-automaatti? No, jos on ruokinta-automaatti, niin pitäisihän sitä saada testata! Miten niin ei ole tarkoitettu minulle?? Eikös kaikki ruoka ole oikeastaan tarkoitettu minulle! Voinko vaikka vain vähän käydä maistamassa? Hyvä on, ei sitten..." (Ruokintapaikka on oikealla olevassa puussa suunnilleen puolessa välissä näkyvissä olevaa runkoa.)

Reippaasti eteenpäin!

Kohta ollaan autolla.

Sinivuokot ovat puhjenneet. Kaksi vuotta sitten ne puhkesivat 9.4., Mossen kuolinpäivänä. Rakas Mosse, meillä on sinua kovasti ikävä!

Olemme kiitollisia siitä, että leoelämämme on saanut jatkoa Doran kanssa.