Lauantaina oli seurakunnassamme lastenjuhlat. Menin hakemaan Minessaa Nanan kanssa, jonka vein sitten Pakkikselle Mossen seuraksi lastenjuhlien ajaksi. Minessan sukua äidin puolelta oli heillä käymässä. Minessa halaili Nanaa ja suukotteli sitä. Suku oli vähän ihmeissään, kun eivät olleet näin suurta koiraa ennen nähneet. Eihän Nana niin kovin suuri ole, mutta tietysti se näytti tosi isolta pienessä asunnossa pienen tytön vieressä. Kun he ihmettelivät, että onpas Nana suuri, Minessa sanoi: "Ei, Nana on pieni. Iso Nana on suuri." :D (Iso Nana= Mosse)

Olimme Nanan kanssa sunnuntaina illalla kyläilemässä Mandyn luona. Oli mukava taas tavata, vaikka koirat eivät voineetkaan peuhata, kun oltiin enimmäkseen sisällä. Nanalle tällainen pehmeä lasku tavalliseen koiranelämään mökkihöperyyden sijaan. ;)

Tästä kuvasta näkee hyvin, että liikunta olisi jo paikallaan. Vallan ovat Nanan ja Mossen takajalat kasvaneet käytön puutteesta toisiinsa kiinni. ;) Taitaa sittenkin vain olla kyse lämmöstä ja läheisyydestä. <3

2099624.jpg

Tiistaina Nana oli mukana "pelastusoperaatiossa" ottamassa kiinni fleksin rikkoutumisen vuoksi karannutta koiraa. Pieni koira poukkoili vaarallisesti kotimme läheisyydessä (mm. tiellä) ja kaksi naista yritti saada sitä kiinni. Eihän siitä mitään tullut. Koiran mielestä se taisi vain olla tosi hauska leikki. Nanan avulla houkuttelin koiran läheiseen leikkipuistoon aidatulle alueelle ja sitten vain portti kiinni. Nana malttoi olla ihanan rauhassa ja antoi karkulaisen haistella itseään kaikessa rauhassa. Otteeni ei kuitenkaan pitänyt, kun otin koirasta kiinni. Turkkia oli kaulassa niin paljon, että arvioin otteeni väärin. Nana paneutui makaamaan ja oli sen näköinen, että eipä tässä hätää, kyllä se vielä tulee takaisin. Naiset houkuttelivat ja huutelivat, mutta koira poukkoili ympäri aitausta. Yllättävää muuten, ettei kukaan huutanut ympäröivistä taloista, että se on lasten, ei koirien, leikkipaikka. ;) Olin ostanut kummihauvalleni adventtinamuja ja avasin pakkauksen (kummihauva sai sitten uuden pakkauksen). Kun koira tuli taas haistelemaan Nanaa, sain sen namujen avulla tarpeeksi lähelle itseäni ja siitä sitten syliini. Oli mukavaa, kun pikkuinen pääsi taas turvaan.

Mosse ei saa nyt mennä yläkertaan ja isäni onkin sitten nukkunut öitä alakerrassa sohvalla. Tässä on kylläkin kyseessä päivän lukuhetki. Mosse haukottelee ja koittaa selittää, miten hirmuisesti se tarvitsisi päiväunia. ;)

2099603.jpg

"Hei papa, joku varmaan kutsuu sinua." Mitähän pikkupojallamme Mossella on mielessä...

2099606.jpg

"Hihii, nyt pääsin tänne sohvalle lakanoihin nukkumaan. Mutta olenhan pieni sairas poika ja ansaitsenkin tämän, vai mitä?" tuumailee Mosse. :D

2099612.jpg

Tänään olimme jälleen eläinlääkärissä. Meillä on ihana lääkäri ja siellä on mukava käydä. Mossen jalka ei kuitenkaan ole vielä kokonaan parantunut ja se on ikävää.  Rimadyl-kuuria jatketaan näillä näkymin vielä pari viikkoa, samoin liikuntarajoitusta. Nana saa nyt liikkua ihan vapaasti ja kävimmekin tänään heti iltakävelyllä Maddea ja kumppaneita tapaamassa. Kiitos joulunajan ensimmäisestä glögihetkestä! Nana kiittää Varpua sydännamusista. :) Olimme kuin lumiukkoja, kun tulimme takaisin kotiin. Lunta on tullut paljon ja sitä sataa vielä koko ajan lisää.