Näiden kauniiden tulppaanien myötä toivotan hyvää naistenpäivää kaikille blogiamme lukeville naisille!

Työt kutsuvat jälleen huomenna, naistenpäivän kunniaksi.  Loma on ollut ihan mukava, vietimme sen kotiympyröissä. Tänään harjasimme isäni kanssa koiria ja turkit kiiltävät jälleen. Pohjavillaa alkaa kuitenkin taas irrota ihan kiitettävästi... Nanan korva on pysynyt tyhjänä verestä ja se on mahtava asia! Lenkkejä on lyhennetty toistaiseksi, kun on vaikuttanut siltä, että Nana on väsynyt helpommin. Raukka on mennyt pari kertaa ihan mahalleen, kun on ollut liukasta.  Ihan kuin pennut, joilla ei ole vielä kunnollisia lihaksia tukena. Minulla on nyt parvekkeella filtti ja oven edessä matto, jossa on kumipohja, jotta Nana voi käydä parvekkeella turvallisesti. Rappukäytävässä ei ole ollut onneksi liukastelua. Kävimme kerran äidin kanssa metsässä ja tämä kuva on siltä lenkiltä. Voi että tämä tyttö on rakas!

Olosuhteista johtuen olen ollut paljon Pakkiksen yläkerrassa. Nana on makoillut uskollisesti portaiden juurella. Mossehan vilahtaa yläkertaan ketterästi ja tulee se ketterästi alaskin. Portaat ovat kuitenkin liukkaat ja vähän vaikeat eli mielummin haluamme, että koirat pysyvät alakerrassa. Tässä ne nukkuvat kamarissa.

Välillä Nana nauttii lumikasoista ulkona. Mossehan ei vieläkään saa maata lumessa. Olen tehnyt molempien kanssa pieniä kävelyretkiä Pakkiksen tienoilla. Eilen papa ajoi tiellä vastaan autolla ja voi että Mosse innostui! Se olisi lähtenyt heti kotiin päin ja kävelikin jonkin matkaa melkein takaperin.  Mielestäni koiran kiintymystä ihmiseen on aina ihana katsella. Olisi ikävää omistaa koira, joka ei mitenkään osoittaisi sitä, että joku tietty ihminen on todella tärkeä. Voihan niitä tärkeitä ihmisiä tietysti olla useampiakin. Leoilla monesti onkin.

Kyllä Nanalle maistuvat nämä suklaakeksit (lue: keksipakettiin kätketyt rouhetikut).

Aivanhan tässä syömispuuhassa väsyy, tuumaa Nana.

Nana: Oikeastaan nyt on jo niin väsy, että siirryn nukkumaan omaan petiini. Minessa kävi yökylässä torstaina ja sai taas lainata petiäni. Minä olin silloin Pakkiksella. Yksi täti (tiedän siis kuka, mutta jääköön kertomatta, Minessan äiti se ei ollut) oli sanonut Minessalle, että ei kyllä kannattaisi nukkua minun pedissäni, kun koirilla on kirppuja ja ne voivat tarttua häneen.  No, Minessa kuitenkin halusi nukkua pedissäni. Ei kai minulla mitään kirppuja ole! En ainakaan ole huomannut, että olisi. Eiköhän minua kutittaisi ja rapsututtaisi, jos niitä olisi?