On ollut tavattoman helteistä, aurinkoista, ukkosta ja ukkoskuuroja ollaan myös saatu. Joka tapauksessa olemme nauttineet tästä yllätyskesästä. Nähtäväksi jää, millaista säätä jatkossa tulee. Ulkoilut tapahtuvat aamusella tai sitten illemmällä, kun on jo vähän helpompaa Nanalle. Olin äitini ja Nanan kanssa eilen Nanan polulla. Nana otti näin sieviä askelia. Taustalla on vettä ja kaisloja. Kuvasin salamalla, jotta saisin Nanan kasvot näkyviin ja siksi tausta on noin valkoinen.

Tämä taitaa olla tikkojen ravintola, kun noita syömäpaikkoja on näin monta.  Tuolla Nanan polulla on tavattoman paljon näitä ruokapaikkapuita.

 

Nana ja Mosse ovat olleet pihassa tosi paljon, vaikka välillä voisi olla viileämpää olla sisällä. Maa on kuitenkin vielä niin kostea, että ehkä se viilentää rakkaitamme.

Eilen illalla Nana pääsi kunnolla uimaan Sannanrannalle. Ilona, Miisa, Bea, Danne ja Madde olivat siellä myös. Meri oli aika tumma, kun oli sateenuhka. Nana kävi uimassa useampia kertoja. Kauempana uivat mm. silkkiuikut ja kyhmyjoutsen. Kuva niistä on Ilonan ottama.

 Kaksi kuvaa reippaasta Nanasta uinnin jälkeen.

Nana, kullanmuruni!  Kaksi seuraavaa kuvaa ovat Ilonan ottamia, kiitos Ilona. Tuo alempi kuva on mielestäni tosi hieno!

Illemmällä haimme Minessan yökylään. Kävimme Pakkiksella ja Minessa innostui harjaamaan koiria. Mosse ei ollut heti ihan innostuneen näköinen. Se nousi sitten istumaan ja harjaussessio sujui hyvin.

Kävimme Nanan ja Minessan kanssa sitten vielä kävelyllä Minessan portailla ja loppuilta meni kotona tosi nopeasti kylvyn ja iltasatujen merkeissä. Tänään menimme aamupalalle luontoon. Minessa valitsi kohteeksi lintutornin. Koska ilma oli vähän epävakaa, emme menneet heti tornille asti, vaan jäimme levähdyspaikalle syömään. Minessa kuuli ensimmäistä kertaa taivaanvuohen lentoäänen ja se oli hänen mielestään jännittävä asia.

Syömisen jälkeen aurinko alkoi paistaa ja jatkoimme torniin asti. Nana odotteli nätisti tornin alla, vaikka remmi jäi levähdyspaikalle. Lintuja oli paljon, mutta meillä ei ollut kiikaria mukana. Pajusirkun tosin näin ruovikossa.

Tämän jälkeen oli aika viedä Nana Pakkikselle ennen kuin Minessa ja minä menimme pyhäkouluun. On ollut oikein kiva neljän päivän loma, vaikka helatorstain olin kuumeessa.

Tuleeko teille lukijoille joskus omien koirienne kuvia katsellessa sellainen valtaisa rakkauden täyteys sisällenne? Sellainen, että melkein pitää mennä saman tien halaamaan ja hellimään toista, vaikka se (kuten Nana nyt) olisi juuri rauhoittunut nukkumaan! Jokaiseen ottamaani kuvaan liittyy niin paljon hetken tunnelmaa, ettei kuva edes ehkä aukea lukijalle, vaikka itse olisinkin siihen tykästynyt.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoillemme!