Viime yönä tulin takaisin kotiin ja tänään menin tietysti Pakkikselle Mossen luokse. Kyllä siinä koko koira heilui innosta, kun taas tapasimme. Mossen paino on muuten nyt noussut pari kiloa. Hyvä niin, koska sehän romahti sen kortisonikuurin aikana. Jalka oli ihan hyvä, mutta koska siinä ei vielä ole kunnolla karvoja, Mossella on yhä kaulus kaulassa. Ei koko aikaa, mutta enimmäkseen. Mosse on nimittäin halutessaan tosi nopea.  Mosse on myös hyvin perusteellinen antaessaan suukkoja ja kasvonuolentaa. Siksi olen sulkenut silmäni. On se niin suloinen poika! Mossen takapää on ihan erilainen nyt, paljon vakaampi. Ontuminen valitettavasti on kuitenkin ennallaan.

Tänään luin leoblogeja ja huomasin surukseni, että taas on yksi leoystävistä poissa. Nyt ovat lähes kaikki alkuaikojeni leotutut sateenkaarisillalla. Lämmin halaus Fonzien perheelle! Kuva on kaikkien rakkaiden leojen muistolle. Ette unohdu koskaan!