Rakas veljeni Hippu, nyt ymmärrän, mitä kirjoittelit minulle, kun Minessa oli vielä ihan pikkuinen vauva. Kerroit, millaiseksi elämäni tulee muuttumaan...Tässä tämä nyt sitten on kaikkien nähtävillä. Ensin makoilen rauhassa omalla tutulla paikallani...
Yhtäkkiä havahdun siihen, että pikkuihminen onkin siinä ihan vieressä. Tämän jälkeen se leikki sitten alkaa. Minua apuna käyttäen on hauska kohota seisomaan, koittaa pääseekö minun selkääni vaikka vähän ratsastamaan, lähtevätkö karvani irti jne.
Pikkuihminen osoittautuu kuitenkin ihan mukavaksi ja yllättävän helläkätiseksi tytöksi, joten uskallan taas rentoutua. :)
Harmaasta ilmasta huolimatta minulla oli tänään muutakin kivaa. Sain syödä namuherkkuja ulkona!! Nam!!! Meillä on muuten kotona vähän lässähtänyt ilmapiiri, kun olemme mamman kanssa molemmat sairaslomalla jalkakipujen vuoksi. Kunpa ne pian helpottaisivat.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.