Olin kuluneen viikonlopun Pakkiksella Nanan ja Mossen kanssa. Vanhempani olivat serkkuni häissä Helsingissä. Minutkin oli kutsuttu, mutta emme raaskineet viedä koiria minnekään hoitoon, joten jäin niiden kanssa kotiin. Eilen satoi vettä aamusta iltaan eli metsälenkeiltämme ei ole kuvia. Hellyyshetkistäkin on kuva vain otsassani. ;) Siinä on sievä rivi hampaiden jälkiä. Kyse ei ole puremasta vaan pienestä törmäyksestä. :)

Tässä on kuvasatoa tältä päivältä. Olimme Mossen ja Nanan kanssa Bolidenillä aamukävelyllä. Haisteltavaa riitti.

"Saanko mennä tuonne metsään?" kyselee Mosse. Tästä kuvasta näkee hyvin, miten paljon valolla on merkitystä leon turkin väriin. Ylläolevien ja tämän seuraavaa kuvan värejä ei ole mitenkään käsitelty.

Aamuauringon valossa tulee tunnelmallisia kuvia. Kuva on vähän epätarkka, koska se on osa kaukaa ottamaani suurempaa kuvaa.  

Olimme pari tuntia minun luonani. Mosse kävi kurkkaamassa minua suihkuverhon taakse kylpyyn muutaman kerran ja sitten se paneutui kylppärin lattialle makaamaan ja odottamaan. Kun laskin kylpyvettä pois, se kurkkasi vähän ihmeissään lattiakaivoa, jossa vesi alkoi kohista. :D Tässä Nana ja Mosse odottelevat eteisen ja olohuoneen rajalla.

Olimme iltapäivällä vielä Sannanrannan metsässä. Oli ihanan rauhallista. Nana ja Mosse tulivat perässäni polulla kuin olisimme leikkineet leikkiä "kolme pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteen päin".

Kiitos molemmille viikonlopusta! Tänään on äitienpäivä eli jos joku äiti lukee tätä vielä tämän päivän puolella, niin onnea teille! Minä en ole äiti, mutta aamulla, kun molemmat koirat suukottelivat minua kilpaa istuessani portailla ja katsellessani aurinkoista aamua, saatoin hetken kuvitella olevani sellainen. :D

Laitan tähän vielä yhden tänään ottamani kuvan. Joskus kuulee sanottavan, että jonkun sydän on kuin kiveä, ei se mitään tunne, eikä se mihinkään murru. Kyllä vain kivikin murtuu...