Monenlaisia tunnelmia on viime päiviin mahtunut. Ainakin kahta leokotia on kohdannut eilen suuri suru. Rakas perheenjäsen on kuollut.  Lämmin osanotto ja halaukset molemmille perheille tätäkin kautta.

Ilmat ovat vaihdelleen suojasta kirpakkaan pakkaseen. Nana nukkui parina yönä jo parvekkeella, mutta nyt se tyytyy vain laittamaan etujalat sinne ja sitten se perääntyy takaisin sisään. Lumessa pihalla sitten taas on mukavaa makoilla. Ja luntahan riittää... sitä on satanut päivittäin! Nana nukkuu yleensä osan yöstä parvekkeen oven edessä, osan omassa pedissään tai sohvalla, osan makuuhuoneen oven edessä olevalla lampaantaljalla tai eteisessä. Välillä se käy katsomassa, nukunko minä ja jos se luulee, että nukun, se menee yleensä takaisin nukkumaan. Suloinen tyttöni!

Vanhuus ei tule yksin. Nanalle ja minulle on tullut ikävä ongelma. Rappuset. Nana oli ennen superreipas kulkemaan rappusissa, millaisissa vain. Mikään lattiamateriaalikaan ei ollut sen mielestä pelottava. Jos minä menin jonnekin, se tuli varmasti perässä. Tässä aiemmin kerroin siitä, että Nana ei välillä halua tulla ylös rappusia. Tämä jäi pois uuden kipulääkkeen myötä. Nyt ongelmana se, että Nana ei uskalla mennä rappuja alas. Muistan, että viime talvenakin oli tällainen vaihe eli toivon todella, että asia taas helpottaa! Yhtenä päivänä Nana meni rappuset mahallaan ja siitä jäi luonnollisesti pelko. Eilen asia kärjistyi niin, että Nana pakeni rappukäytävästä kahdesti takaisin kotiin, kun olimme lähdössä iltapisulle. Sain sen jotenkin raput alas, kun kannattelin mahan alta kaulahuivilla, mutta räpeltämistähän se oli. Nana vietti yön Pakkiksella. Tänään se sai taas kipulääkkeen (kerran kuukaudessa) ja on vielä tämänkin yön Pakkiksella. Leikkasin sen kynnet ja tassukarvat lyhyiksi, mutta kyllä ne olivat ihan lyhyet aiemminkin. Tassusuihke on otettu esille ja huomenna koitan, olisiko siitä apua. Ajattelin ottaa avuksi taas myös valjaat, joista voin hyvin tukea Nanaa. Anne kirjoitteli uudesta luontaistuotteesta, jota myös voisimme kokeilla. Kiitos vinkistä!

Nana on rappuspelostaa huolimatta muuten ihan reipas. Lenkit sujuvat Mossen kanssa. Mosse on ollut suloinen itsensä. Kun sen viereen menee, alkaa valtava hännänläpsytys ja se pesee kasvot, kaulan... Suukkoja satelee ja se ojentaa silittäjälleen vuorotelleen kumpaakin etutassuaan. Kun päivän leikit on leikitty, on hyvä nukahtaa yhdessä, tassu ystävän tassussa kiinni.