Olen lueskellut eteläisemmässä Suomessa asuvien leoihmisten blogeja ja huomannut, että siellä pihat ovat jo haravoimiskuivia! Mahtavaa! Meillä Pakkiksella siihen menee vielä kauan. Kuitenkin piharakennuksen edessä näkyy kukkapenkissä jo hieman elonmerkkejä.  Pakkiksella kaikki kukat tulevat myöhään, mutta toisaalta saamme sitten nauttia kukinnasta vähän kauemmin.

Ensimmäiset krokukset näin tänään koulumme sisäpihalla. Ne ovat ihanan kirkkaita väriläikkiä ruskeassa maassa. 15.4. huomasin Pakkiksella omenapuun alla ensimmäiset sinivuokot!

15.4. näin ensimmäisen perhosen, nokkosperhosen. Se lenteli kukkakaupan ulkopuolella kukissa. Peipposet ovat ilahduttaneet energisellä liverryksellään, mutta en ole niitä vielä onnistunut näkemään. Olen nähnyt useita joutsenia lentävän aurassa, joskus ihan vain pareittan, ja parvekkeella olen kuunnellut niiden koilotusta. Tässä on teille vähän tavallisuudesta poikkeava kuva parvekkeeltani. Eilen aamulla huomasin, miten hieno varjokuva narsisseista muodostui seinälle.

Nanalla on alkanut läähätys- ja "missä missä on lunta" -kausi. Voi raukkaa, koska tämä kausi on pitkä! Pakkiksen pihassa se hakeutuu heti lumikasaan makaamaan ja onpa se käynyt jo kokeilemassa syreenien alla olevia kesäpesiäänkin. "Tämä on mun lumikasani!"

Patteja tulee lisää ja entiset kasvavat. Nana liikkuu kuitenkin metsälenkillä reippaasti, vaikka asfalttilenkit eivät sitä kiinnosta, eikä niitä meillä harrastetakaan kuin vain pisutuslenkkeinä. Sellaisen muutoksen olen Nanassa huomannut, että se menee autoon hyvin, mutta pois tuleminen on vaikeaa. Se ei ikään kuin oikein hoksaa, että sen pitäisi tulla pois. Metsässä tilanne on eri, mutta kun tullaan kotiin, Pakkikselle tms, se jää kuhnimaan autoon ja sitä saa mennä kutsumaan auton takatilaan sisään asti useamman kerran, että se tulee pois.  On toki välillä autoon menemisessäkin tilanteita, jolloin se tarvitsee apua. Silloin se laittaa nätisti etukäpälät kyytiin ja nostaa toista takajalkaa saadakseen käteni siihen alle. Siitä se sitten ponnistaa autoon.  Samalla tavalla teemme, kun se menee kylpyammeeseen. Pesin Nanan eilen illalla ja tänään olen harjaillut sitä. Tämän kuvan otin tänään pisutusreissulla tien toisella puolella olevassa puistossa, joka on enimmäkseen täynnä kuraa ja vesilammikoita. Onneksi pieni ruohopläntti reunoilla on jo kuivahtanut. Nana ei ollut kovin innostunut kuvaamisesta, mutta nätisti se silti malttoi odottaa paikallaan. Se poseeraa tässä taas omassa luonnollisessa seisoma-asennossaan. Itse olisin tietysti toivonut tuota päätä vähän virkeämmän näköisesti ylös. Sellainenkin kuva minulla kyllä oli, mutta siinä ei näkynyt koko koira.

Mosse rakastaa piehtaroida lumessa, ruohossa, missä vain! Märästä tukasta päätellen se on ollut mielipuuhassaan. Mossen kivespussien iho on vihdoinkin parantunut aika hienoksi. Isäni osti oliiviöljyä ja on hoitanut ihoa sillä. Tulos on hyvä! Hotspotissa on vielä rupea keskellä, mutta sekin on muuten jo ihan hyvän näköinen. Mosse on sellainen rauhallinen mussukkapoika, joka aina välillä saa valtavia innostuksen puuskia! Silloin se on kuin pieni pentu.

Loppuun vielä yksi kuva ystävyksistä, Nana ja Mosse.