Tänään olimme leotreffeillä Bolidenissä. Oli hieno ilma ja mukavan kirpeä pakkanen, ei onneksi liikaa. Valitettavasti lumen alla on jäätä eli hieman meinasi olla liukasta. Hyvin kuitenkin selvisimme ja koirilla oli hauskaa! Mukana olivat Mosse ja vanhempani, Manu ja Susanne, Omppu ja Sirpa sekä Nana ja minä.

Kuvassa vasemmalta Omppu ja Nana, vauva ja vanhus. :)

"Omppu, leikitään!" haastaa Mosse. Omppu on heti menossa mukana.

Manu on tosi suloinen, kun se hakee koko ajan Mossen seuraa. "Mitäs me pojat, pidetään vain yhtä", taitaa Manu kuiskia Mossen korvaan.

Kaikki neljä. Vasemmalta Nana, Omppu, Manu ja Mosse. Näiden menoa oli hauskaa katsella. Yleensä metsään lähti juoksemaan ensin Mosse, Manu perässään. Heti, kun Omppu huomasi ne, se lähti kovaa kyytiä poikien perään. Nana leikki taas enimmäkseen "seuraa johtajaa"-leikkiä minun kanssani eli pysytteli lähelläni.

Mosse onnistui hankkimaan itselleen melkoiset koristeet. Ehkä se leikki olevansa poro. ;D

Huomenna on mahtava päivä, hyvin tärkeä päivä Nanan ja minun elämässä. Silloin tulee tasan kuusi vuotta siitä, kun ostin Nanan!! Muistan kuin eilisen päivän sen jännityksen, kun ajelimme äitini kanssa Mäntsälään ja pelkäsin, jos Nana ei tykkääkään minusta eikä halua lähteä mukaamme. Pelko oli onneksi aivan turha ja meistä tuli heti parhaat ystävät. <3

Menimme ensimmäiseksi yöksi Hämeenlinnaan ja jatkoimme kotiini Kokkolaan 19.1. Kokkolassa odotti vanhempieni luona koirakaveri Yali. Nana ja Yali saivat elää yhdessä tasan kolme vuotta, kunnes Yali jouduttiin lopettamaan vasemmassa ranteessa olleen luusyövän vuoksi. Tämä on kuva Yalin viimeiseltä kävelyltä metsässä. Kuva on myös Yalin muistosivulla.

Nyt kun kirjoitan tätä, tulee radiosta laulu "Taas valo viiltää taivaan rantaa, se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa... Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin." Melkoisesti kuristaa kurkkua. Tuo on nimittäin juuri se laulu, jonka sanat valitsimme Yalin muistokirjoitukseen. Kävimme eilen Nanan kanssa kulkemassa Nanan polun ja muistelimme samalla Yalia. Tässä on Nana kuvattuna paikalla, jonne teimme perheen kanssa Yalin viimeisen metsälenkin. Täällä on siis otettu myös tuo viimeinen "metsäkuva" Yalista.

Nana on vähän apean, mutta niin suloisen, näköinen kaivatessaan rakasta ystäväänsä.

Onneksi Nanalla on nyt uusi rakas ystävä, Mosse-poika. Mossen kanssa matka jatkuu, kunnes kerran kaikki saavat olla yhdessä.