Kiitos teille, jotka kommentoitte tänne blogiin! Tiedän, että noita surujuttuja on vähän vaikea kommentoida, joku jo voi kyllästyäkin. Toisaalta joku käy niiden kautta läpi myös omaa suruaan. Tai sitten saan joltain ihanan sähköpostin niin kuin kävi viimeksi. Kiitos jokaiselle!

Mosse-poika ontuu, kakoo, pitää tassua ylhäällä syödessään (painoa tulee eteen enemmän) ja tänään ihan vain istuessaankin. Mutta katsokaa näitä ihania iloisia kuvia! Vaikka sillä on vaivaa, se osaa myös iloita elämästä!

"Minä olen Mosse, perheemme ihana Mosse-poika. Noin minua puhutellaan. Esitän teille nyt omenatanssin. Koreografian olen laatinut ihan itse."

"Tanssi on ohi. Näette omenan tuolla taustalla. Nyt on juomatauko. Sitten menen sisään nokosille."

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille! Meillä on huomenna opettajilla koulukohtainen koulutuspäivä eli oma viikonloppuni alkaa oikeastaan sen jälkeen.