Tänään oli pikkuisen kauniit hautajaiset. Paljon rakkautta, itkua, surua, mutta myös iloa siitä, että meillä on jälleennäkemisen toivo. Miten pieni valkoinen arkku olikaan lapsen sedän sylissä hänen kantaessaan sitä alttarille siunattavaksi... Hautuumaalle jäi pieni kumpu, joka peittyi valkoisista ja vaaleansinistä kukista sidotuista hautavihoista. Kynttilät haudalla kertoivat  ylösnousemuksen toivosta.

Eilen vietiettiin isänpäivää. Nana ja Mosse antoivat papalle mukin, jossa oli kuvat kaikista kolmesta leostamme.

Tänään olin Nanan kanssa silmälääkärissä. Olen huomannut, että Nanan näkökyky varsinkin hämärässä on huonontunut. Tällaisen lausunnon saimme: Pupilla ei juuri reagoi mydriaatille (laajennustippa), iriksestä harsomaisesti kiinnikkeitä keinolinssiin, se mitä verkkokalvosta näkee on ok. Nana siis näkisi, jos aukkoa näkemiseen olisi enemmän. Linssissä on kuulemma vain ihan kapea rako, josta Nana näkee. Taina-lääkäri suositteli, että menemme vielä Sannan luokse Tampereelle tutkimuksiin.

Jos joku miettii, tuliko Minessa luokseni yöksi lauantaina, niin ei tullut. Hän joutui sairaalaan, mutta pääsi tänään kotiin. Hän alkoi lauantai-iltana oksentaa yms. ja joutui lopulta tippaan.