Kiitos ystävät! Kiitos kommenteista, runoista, rukoustuesta, rohkaisusta. Kiitos, että olette olemassa!

Lähdin Nanan kanssa aamulla ajoissa Seinäjoelle, jossa tutkimusten oli määrä alkaa 10.15. Nana oli eilen vesipaastolla ja klo 22 eteen päin se ei saanut edes vettä. Nana painoi 44,5 kg. Miia-lääkäri aloitti tutkimukset ultraäänellä ja otti myös röntgenkuvat, koska ultrassa ei saatu selvää tulosta. Rtg-kuvissa näkyi ohutsuoli takavatsaonteloon painautuneena. Tämä saattaisi johtua siitä, että kasvain painaa suolet kasaan. Koska mahaan ei saatu skopiassa näkyvyyttä runsaan liman ja nesteen takia (vaikka paastotus olikin toteutettu oikein), Miia halusi tehdä laparotomian. Suostuin siihen, vaikka alunperin olin ehdottomasti sitä mieltä, että sitä ei tehtäisi. Nyt tuntui siltä, että olisi turhaa lähteä pois ilman, että Nanan oireiden syy selviäisi. Sillähän on nyt ollut selkeä sykli 4 hyvää päivää ja kamala yö. Ymmärsin, että laparotomia voisi tuoda tarvittavan tiedon Nanan tilanteesta. Miia kertoi, että Nanan vointi vaikutti niin hyvältä, että leikkaus voitaisiin suorittaa ja sain tavata Nanan ennen leikkausta. Se oli vähän hereilläkin siinä pedillä, joten saimme kontaktia.

Kun istuin odottamassa tuloksia, olin kyllä tosi pettynyt tilanteeseen, itseeni, kun annoin luvan leikata Nana. Jotenkin ajattelin, että miten tähän oli päädytty. Olisihan Nanan jokun mielestä voinut lopettaa ihan vain sen perusteella, että sillä oli pahoja limaoksenteluja, mutta toisaalta se oli hyvinä päivinä onnellisen iloinen ja reipas. Vaihtoehdoksi jäi siis lopulta kuitenkin leikkaus. Jossain vaiheessa hoitaja tuli kertomaan terveisiä, että mitään kasvainta ei löytynyt!! Koepaloja Miia otti useampia ja niistä saan tiedon parin viikon sisällä postitse. Nana kannettiin autoon, koska vaikka se oli jo hereillä, sen jalat eivät vielä kantaneet. Olin taas tosi tyytyväinen Miia-lääkärin rauhalliseen, ystävälliseen ja tarkkaan työhön. Jatkohoitona Nana saa ihon alle pistettävän antibiootti- ja pahoinvointikuurin kuten viimeiksikin. Ompeleet voin poistaa 10-12 päivän kuluttua. Kotimatkan Nana oli kyllä ihan muissa maailmoissa ja läähätti kovasti, vaikka ilmastoinnin ansiosta auton lämpötila oli viileä. Kävin nopsasti Seinäjoen Mustissa ja Mirrissä ostamassa Nanalle ruokaa, koska Kokkolaan sitä ei ole vieläkään saatu.

Autosta pihaan Nana käveli horjuvasti, mutta itse. Olimme kotona klo 16 ja siitä asti Nana on nukkunut tässä ulkona. Nyt uni on rauhallista ja hengitys tasaista. Jalat ovat vielä vähän horjuvat, kun se vaihtaa asentoa ja vettä se on juonut hieman. Se on rakas väsynyt reissaaja, jolla on iso haava parannettavana.