Tämä lumentuleminen saisi mielestäni jo loppua. On kaunista, mutta on myös tosi raskasta liikkua ja ainakin Nanasta huomaa, että mitään hirmuisia lenkkejä ei nyt ole hyvä tehdä. Olenkin koittanut antaa Nanan kävellä siinä, mistä on joku jo mennyt ja itse sitten kahlannut vieressä. Tai sitten Nana on saanut kulkea perässäni, jolloin sen on vähän kevyempi tulla. Eihän se valita, mutta ei ole kiva rasittaa toista liiaksikaan.

Meillä oli tänään taas Minessan kanssa kirkkopäivä, Mikaelsmässan. Sen jälkeen on aika kirkkokahvit ja sitten menimme ulos leikkimään. Olimme hyvin varustautuneet lämpimillä vaatteilla ja meillä oli mukavaa! Puistossa olemisen jälkeen leikimme vielä omassa pihassa ja teimme suuriin ämpäreihin lumikakkuja. Niistä tulikin tosi hienoja, kun ne sai kumottua ihan ehjinä. Mosse ja Nana olivat mukanamme pihalla ja ne intoutuivat peuhamaan lumessa.

Tyylilleen uskollisena Mosse piehtaroi onnellisena. Tuleepa turkki ainakin hyvin putsattua. :)

Onkohan Mosse juuttunut lumikinokseen? ;)

Minessa luuli, että näin oli todellakin käynyt ja kiiruhti työntämään Mossea irti. :)

Lennokasta menoa. Mosse ja naapurin pojat Nestori ja Ilpo.

Minessa halusi mielellään paijata pikkuisia poikia. Pojat ovat todella vauhdikkaita, mutta tässä on Ilpolla ja Mossella pieni lepohetki.

Nana ja pentutyyny. <3 Sinänsä harvinainen kuva, koska Nanahan ei juuri mistään leluista perusta. Minessa kuljettaa mummulassa olessaan tätä pentua joka paikkaan. Tässäkin Minessa leikki ihan tuossa lähellä muovieläimillä, joista hän aina muodostaa perheitä. Olen ostanut tuon pennun monta vuotta sitten Yalille tuliaiseksi Tukholman lentokentältä. :)