Vihdoinkin sain toteutettua yhden kesäsuunnitelmani. Tein tänään jäljen sekä Nanalle että Mosselle.  Meillä oli niin mukavaa, että näitä tulen varmasti tekemään lisääkin. Nanahan oli aloittamassa jälkiharrastusta Leojen harrastuspäivän jälkeen syksyllä 2008. Silloin se kuitenkin lopahti talven tuloon.

Tänään Nana herätti minut haukahtamalla. Se on sille poikkeavaa, koska yleensä se vain inahtaa hiljaa. Sillä oli tosi kiire ulos ja ripulihan sillä oli. Annoin eilen sille kuivattua poroa (pieni pala selkärankaa ja lihaa). Se söi sen puoliksi Mossen kanssa eli ei todellakaan hirmuisesti syönyt itse, vaikkakin halukkaasti. Se oli kuitenkin liian vahvaa. Tämä päivä on mennyt etupäässä vesipaastolla. Lisäksi Nana on saanut Inupekt Fortea. No, aamulla se jakseli kuitenkin niin mukavasti, että kävin tekemässä sille jäljen (lähtö Nanan parkkipaikan läheltä) ja laitoin jäljelle muutaman mahalihapullan (kuivattuja). Loppupalkkarasiassa oli onneksi muuta herkkua, koska nuo mahapullat eivät Nanalle maistuneet. Se ei syönyt matkalta ainoatakaan. Se jäljesti aika tarkasti. Pari kertaa se meinasi mennä sivuun ja silloin vain seisoin paikallani ja odotin, että se löysi jäljen uudelleen. Jälki ei ollut kovin pitkä ja se oli tunnin vanha, kun Nana lähti sille. Palkkarasia oli shortsieni sisällä. Nanalla ei ollut valjaita, koska ne olivat lainassa Pakkiksella.

"Anni-kasvattajani, tässä minä haistelen tarkasti!"

Mossen jäljen tein iltapäivällä viiden jälkeen Bolideniin, mutta eri puolelle tietä kuin missä yleensä kävelemme. Herkuksi jäljelle laitoin taas mahapullia. Loppupalkkarasia oli samalla tavalla kuin Nanalla. Mossen jälki vanheni 40 minuuttia ja sekin oli aika lyhyt. Halusin tehdä lyhyen jäljen, koska tämä oli Mosselle ensimmäinen jälki. Mosse oli tarkka poika. Se eteni hitaasti nenä maassa ja noukki kaikki mahapullat. Jos se meinasi mennä jostain ohi, se käänsi itseään niin, että sai sen kuitenkin noukittua suuhunsa. Syötyään se jatkoi aina matkaansa, kun otin yhden askeleen.  Lopussa odottikin yllätys. Se ei reagoinut shortseihini, vaan teki 90 asteen kulman ja jatkoi jäljestämistä sinne, mitä kautta olin poistunut paikalta! En oikein tiennyt, miten tässä olisi pitänyt reagoida. Se jatkoi nimittäin selvästi oikealla jäljellä, mutta tarkoittamani loppu jäi löytämättä. Ehkä olisi ollut helpompaa, jos loppussa olisi ollut joku ihminen, jonka Mosse olisi voinut löytää. No, kutsuin sen luokseni ja näytin shortseja. Kun se kiinnostui niistä, avasin palkkarasian ja kehuin sitä kovasti. Ajattelin, että on hyvä, että se huomaa, että jälki päättyy johonkin, minkä voi löytää. Menimme siitä sitten pois muuta kautta kuin mistä itse olin mennyt. Näin tein toki Nanankin kanssa. Molempien kanssa oli tosi mukavaa!

Nanan massu on vaivannut sitä nyt koko illan. Äsken kävin korjaamassa olkkarin matolta läjiä. Olin täällä makuuhuoneessa ja katsoin tietokoneella dvd:tä, että Nana saisi nukkua rauhassa olkkarissa ja parvekkeella. Ja sitten en kuullut/ huomannut, kun se oli pyrkinyt olkkarista pois (ovi kiinni). Oih, miten huono mamma.  No, nyt ovat kaikki ovet auki. Toivottavasti masu on huomenna jo ok!