Tämä viikko on lumen ja loman viikko. Tällä viikolla on koulujen talviloma. Lunta tulee jo kolmatta päivää yhtä mittaan. Huhhuh! Mihin tämän kanssa joudutaan, kun se alkaa sulaa? Meillä Pakkiksella ainakin väkitupa (siis piharakennus) on vaarassa kastua oikein kunnolla. Tänään on tuullut runsaasti ja ulkoillessa voi kuvitella olevansa mahtavan reipas, kun puskee tuulta ja tuiskua vasten koirat mukanaan.  Huomenna on tarkoitus saada Minessakin mukaan ulkoilemaan, jos hän on toipunut flunssastaan. Otin tänään Nanasta ja Mossesta pari kuvaa Pakkiksen pihassa. Lumisade haittaa kuvien laatua, mutta toisaalta se on ihan kiva muisto sekin.

Nana kaivautuu asemiin. Tässä näkyy tuo vino lumisade aika hyvin. Punktoimme Nanan vasemman korvan eilen. Nyt se on pysynyt toistaiseksi tyhjänä verestä.

Nana: Mitä ihmettä tuolta taivaalta tulee ihan koko ajan, se menee silmiini. Luntahan se on. Jos avaisin suuni, niin voisin saada päivittäisen lumiannokseni suoraan suuhun tarjoiltuna.

Mosse kirmasi iloissaan. Sitä on hauska katsoa, kun se loikkii myös tuolla kinoksissa niin reippaasti ja vahvasti.

Mosse: Melkoisen sakea tämä lumisade. Ihan kiva talvi-ilma. Ei ainakaan tarvitse hikoilla.

Mosse: Mutta voisinhan mä välillä lentää katselemaan, onko joka paikassa tällaista! Korvat valmiiksi... nyt vain pitää saada ilmaa tarpeeksi korvien alle, jotta nousen ilmaan. Onko kamera valmis?

Mosse: No, ei oikein onnistunut lentäminen. Taidan jäädä tänne vahtimaan pihaa. Sanotaanhan sitä, että oma maa mansikka, muu maa mustikka. Vaikka ei täällä kyllä mitään mansikoita näy.