Kiitos teille, jotka olette kommentoineet ja lähettäneet Mosselle ihania toivotuksia!

Monenlaista mahtuu elämään. Viikko sitten vietimme lauantaina äitini syntymäpäivää, kun jouduimme viemään hänet yllättäin sairaalaan. Äiti on nyt taas kotona kuuden päivän sairaalassa olon jälkeen. Onneksi osasto oli mukava ja äiti oli yksin huoneessa, joten sain olla siellä niin paljon kuin halusin. Ja halusinhan minä. Iltahoitajat olivat symppiksiä, kun tarjosivat minullekin iltaisin iltapalan kiitoksena hoitopanoksesta. Keskiviikon ja torstain olin itse sairaana. Mosse oli kotona ihmeissään, että mihinkäs naisväki on kokonaan kadonnut! Ensimmäisen kerran metsään lähtiessä Mosse oli palannut vielä kuistista katselemaan yläkertaan päin äitiä kaivaten.

Perjantaina saimme kylään äidin ja minun rakkaan kummitytön. Mosse halusi mielellään saada oman osansa tapaamisesta.

Minessalla oli tänään lapsileikkiseuraa Pakkiksella. On helppoa, kun jotkut lapset toimivat ison koiran kanssa niin luontevasti, että mitään hämminkiä ei tule. Tämä tyttö oli juuri sellainen lapsi. Ihanasti hän helli Mossea ja sanoi Mosselle, että voi sinä ihana pikkuinen.

Mossella on jälleen ontumisjakso. Kyseessä on leikattu jalka eli tiedämme ontumisen syyn. Rimadyl ei ole vielä auttanut, mutta jospa se auttaisi liikkumisrajoituksen kanssa. Eilen kävimme Bolidenissä, mutta nyt tänään vain pisukävelyillä piipahtamassa.

"Hei, eikös jotain unohtunut...tämähän on paluumatka."

"Kiitos, tätä odottelinkin."

"Asia hoidettu. Tulkaahan muutkin, että päästään jatkamaan matkaa."

Tänään illalla oli aivan upeat revontulet! En muista, milloin olen nähnyt yhtä upeita!