Tänään aamulla äiti ja papa nostivat Pakkiksella lipun salkoon. Sitten oli vuorossa matka Kälviälle. Klo 9 alkoivat Kälviällä itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet sankarihaudoilla. Minessa ja minä sekä vanhempani menimme sinne, koska siellä oli sankarihaudoilla kunniavartio, joissa haudan kohdalla seisoi samanikäinen mies, kuin vainaja oli kuollessaan. Tällaista ei järjestetty Kokkolassa.
Kaikkien vainajien nimet luettiin ääneen. Lukijoina oli naisia. Miten kamala on ollut äitien/ vaimojen/ siskojen jne. tuska, kun he ovat saaneet tiedon näiden miesten menehtymisestä.
Miehillä oli seppeleet, jotka he laskivat sankarihaudoille. Isot seppeleet laskettiin muistomerkeille. Partiolaiset toivat kynttilöitä. Omaisten puhe oli todella hyvä! Valitettavasti en saanut ylös puheen pitäjää. Kuvista näkyy hyvin päivän valkeneminen tunnin aikana, jonka juhlallisuudet tässä kestivät.
Vietimme Pakkiksella ihanan isänmaallisten ja hengellisten laulujen lauluhetken aterian jälkeen. Dora nukkui sohvalla arkkarissa, kun menimme saliin laulamaan, mutta niin se vain taas sinne riensi heti, kun aloimme laulaa. On mukavaa, että kouluissa on tänä vuonna laulettu runsaasti vanhojakin isänmaallisia lauluja, koska nyt ne ovat oppilaille tuttuja. Sitten olikin Minessan aika lähteä kotiin ja Dora ja minä saatoimme hänet.
Iltapäivällä vanhempani ja minä menimme vielä Kaarlelan kirkkoon musiikkihartauteen. Kirkko oli juhlavalaistu.
Kirkossa oli rauhallista vielä syventyä itsenäisyyden äärelle ja kiittää Jumalaa, joka on meitä auttanut. Lopuksi Christian Ahlskog soitti uruilla Sibeliuksen Finlandian. Kyllä se on upea!
Pakkiksen salissa oli keski-ikkuna koristeltu itsenäisyyspäivää varten. Lippusiima laitetaan aina 6.12. ja se saa sitten olla esillä koko joulun ajan.
Vielä kerran onnittelut rakkaalle 100-vuotiaalle Suomelle!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.