Olin Mossen vahtina taas torstai-illan, kun vanhemmillani oli menoa. Käyn toki päivittäin Pakkiksella, mutta torstai on meidän kahden omaa aikaa. Kävimme korttelikävelyllä ja nautimme yhdessäolosta.

Tapasin Mossen kanssa kävelyllä myös naapurin pikkupojat Nestorin ja Ilpon.

Välillä olen käynyt äidin ja Mossen kanssa kävelyllä Bolidenissä. Kävelyt ovat lyhyitä, koska jalka vaivaa Mossea ja välillä se pysähtyy lepuuttamaan sitä. Tässä kuvassa jalka kylläkin on maassa eikä lepuutusasennossa.

Mossella on oikean takajalan antura-alueella jotain hämminkiä. Huomasin torstai-iltana, että Mosse nuoli sitä ja tutkin aluetta samalla, kun leikkasin Mossen kynnet ja tassukarvat. Anturaväleissä on jotain punaista nypylää, ehkä jotain ihottumaa tai muuta ärsytystä. Koska alue oli kosteahko kuivaamisen jälkeenkin, laitoin sinne Bacibactia ja Mosse sai kauluksen taas kaulaansa. Kun menemme maanantaina lääkäriin, voimmekin sitten pyytää tutkimaan koko oikean puolen Mossesta: Oikea korva, oikea etujalka, oikea takajalka...

Eilen illalla, kun vanhempani ja Mosse olivat tulleet Bolidenistä, kylvetimme Mossen jalan, jotta hiekka ei pahentaisi kutinaa ja ärsytystä. Mosse otti Nanan tavan yhtäkkiä käyttöön ja meni spontaanisti makaamaan maahan levitetylle pyyhkeelle.

Sitten vaan jalka vatiin ja kylvetystä. Hienosti saimme jalan hoidettua. Tänään lauantaina pesin Mossen kokonaan. Jalka ei vaivaa Mossea ehkä nyt yhtä paljon, koska valvottuna voin pitää Mossea ilman kaulusta. Kipeä se kuitenkin on, vaikka en suurennuslasinkaan avulla nähnyt siellä tikkua tms. Bacibactia siihen on nyt laitettu jo parin päivän ajan. Toivottavasti tämäkin vaiva tästä helpottaa.

Tänään vanhempani ovat koko päivän alpha-kurssilla (ovat siellä ohjaajina) ja minä olen täällä Pakkiksella Mossen kanssa. Tänään on kirkas ja hieno syyspäivä, lämpöä on muutama aste. Eipä uskoisi, että parin päivän päästä on marraskuu! Lähdin Mossen kanssa aamukävelylle Harrbådaan. En ole käynyt siellä Nanan kuoleman jälkeen. Voi että oli tiukka paikka mennä sinne. Kun pääsimme rantaan, itkin jo ihan ääneen. Sinne tuuleen ja meren pauhunaan mahtuivat valitukseni, itkuni, suruni ja tuskani äänet. Minun pieni Nanani. Minun kultatyttöni.

Onneksi Mosse oli kanssani!

Tässä olemme Mossen kanssa rannassa, jossa kävimme usein kesällä 2010 Nanan, Mossen ja papan kanssa viilentämässä koiria.

Hiekkaa nenässä.

Varpaat meressä.

Vielä olisi muutama kuva tältä aamulta, mutta laitan ne johonkin toiseen postaukseen. Lähtiessäni Mossen kanssa kotiin, tapasin parkkipaikalla naisen oman koiransa kanssa. Meillä oli hieno jutteluhetki, jossa saimme jakaa kokemuksiamme, kyyneleemmekin. Kiitos sinulle tuntematon!

Hyvää viikonloppua teille kaikille. Kiitos teille, jotka jätätte tänne kommenttejanne!