Lempileijonan Rahan Viehätys, Nana, 19.11.2000- 12.6.2011.

20.6.09%20025-normal.jpg

Minun parhaani kuoli helluntaisunnuntaina aamulla 8.17 kaksi vuotta sitten. Kaipaan Nanaa päivittäin, vaikka elämä jatkuu ja Mosse on suurena lohtuna. Olen kiitollinen "elämäni koirasta".  Voi miettiä, milloin on aika "päästä yli", "jatkaa matkaa" jne. Sen aika on nyt ja toisaalta ei koskaan. Mitään en halua unohtaa, en muistoistani hukata. Olen joskus ajatellut niinkin, että jos on mahdollista surra, elämä on aika hyvällä mallilla. Perustarpeet on todennäköisesti täytetty, jos ehtii surra, koska muutoin siihen ei riittäisi voimia. Ja mikä tärkeintä, elämässä on ollut suuri rakkaus ja rakas, jota kaivata!

Du fattas mig, min älskade, min Nana.

013-normal.jpg

034-normal.jpg

005-normal.jpg

hein%C3%A4kuu%202009%20007%20%E2%80%93%2

17.6.09%20023-normal.jpg

039-normal.jpg

Luulisi, että ajan kanssa kaipuu vähenee. Ehkä. Tämä kevät ainakin oli rankka kaipuun suhteen. Jokainen kesän merkki Pakkiksen pihassa oli merkki siitä, että Nanaa ei ole. Piha huusi tyhjyyttään, koska kaikista kuvista puuttui yksi. Tässäkin pitäisi olla kaksi rakasta. Toinen on jo perillä, Yalin luona.

001-normal.jpg

Tässä on Mosse kuvattuna eilen Nanan ruusupensaan edessä.

031-normal.jpg

053-normal.jpg