Vanhempani olivat yökylässä Oulussa eli olin viime yön koirien kanssa Pakkiksella. Eilen oli ihana ilma ja teimme täydellisen kävelyn Elbassa. Aurinko paistoi (ei toki metsään), oli kiva pakkanen, rauhallista ja virkistävää. Laitan nyt paljon kuvia, koska retki oli niin ihana. Itselleni nämä kuvat välittävät sitä iloa ja riemua, jota koimme. Annoin Mossen olla alkumatkan vapaana, koska muita ulkoilijoita ei silloin ollut.

Nana lähtee tutkimaan polkua.

Mossella on vauhti päällä!

Mosse on siirtynyt edelle ja näkyy tuossa oikealla pienenä. Nana etenee verkkaisemmin.

Ihana auringonsäde osuu männyn runkoon.

Mosse on vielä menossa ja Nana tulee tapansa mukaan tarkistamaan, että tulen mukana.

Molemmat ovat palaamassa luokseni.

Mosse-metsänpoika.

Mosse palaa reissultaan.

Nana saapuu iloisena. Silläkin on mukavaa!

Mosse tähyää polkua eteen päin. Kyseessä on siis pitkospuupolku, ei hiitolatu, vaikka joku onkin tästä mennyt suksilla.

Nana etuilee.

Mitäs tuolla on vai onko mitään, tuumii Mosse.

Tässä vaiheessa makasin maassa, kun kaaduin astuessani polulta vahingossa sivuun. Ajattelin samalla kuvata Nanaa ja Mossea, jotka istuivat kivasti vastakkain.

Öhkömönkijäinen? Paikalla oli joku ihana haju, jota yhdessä ja erikseen haisteltiin.

Nanalla oli luminaama haistelun tuloksena.

Tämä on mielestäni komea kuva Mossen päästä!

Pakkiksella molemmille maittoi uni ja miten muuten olisi parempi nukkua kuin vierekkäin.

Hain Minessan tänään päiväkodista ja menimme Elban jäälle. Minessa talutti Nanaa. Iloisesta ilmeestä voitte päätellä, miten hieno tämänkin päivän retki oli!

Huomasin näistä kuvista, että Minessahan pitää Nanaa aivan oikeaoppisesti remmissä. Kaksoisote hihnasta ja koira ihmisen vasemmalla puolella. Tuossa takana muuten näkyy Villa Elba.

Mosse tähyilee pilkkijöitä.

Minessa halusi mennä tervehtimään pilkkijöitä. Hän muisti viime talvesta sen, kun Nana löysi jäältä minikaloja syödäkseen. Kävimme katsomassa pilkkimistä ja Minessa kysyi pilkkijöiltä näin: "Hei, olisiko teillä pieniä kaloja Nanalle ja Mosselle? Nana ja Mosse söisivät niitä mielellään."    Ei ollut kuulemma tullut kaloja, ei isoja eikä pieniä kaloja. Huomasin kuitenkin Nanasta, että se vainuaa kalaa. Tässä sillä on nimittäin erehtymätön vainu. Vähän matkan päässä se löysikin lumen alta sinne jäätyneitä pikkukaloja!

Mosse nautti kaloista omalla tavallaan.

Nana, mamman rakas.