Nana ja minä olimme eilen Ilonan ja koirien kanssa kävelyllä. Oli oikein ihanaa. Minä koitan liikkua, jotta voin testailla tätä hermokipua. Tosin lääkkeet tekevät oikein oudon olon. Nyt tiedän ehkä jotain siitä, millaiselta pillerististä tuntuu.  Olo on kuin leijuisi omassa kuplassaan ja mitään ei oikeasti tule tehtyä.

Danne katselee, että tuleekos se Nana sieltä.

Nana, Bea, Miisa ja Danne.

Tänään olimme vanhempani, Mosse, Nana ja minä Bolidenissä. Mosse intoutui piehtaroimaan lumessa.

Kotipihassa tuli tänään aamulla näin utuisia kuvia Nanasta ja Mossesta.

Taidanpa tästä lähteä, kun vain kuvataan... Nanalla on ihana sädekehä.

Taas näytän kieltäni, tuumaa Nana. Tässä valo tulee erikoisesti juuri Nanaan. Tässä voisi ajatella, että "sateenkaaren päässä on kultaa" tai ainakin kulta!

Missäs tässä virkistyisi, kun tuo vesikuppi on niin pieni?

Ihanaa, kun pihalla on vielä pieni lumikohta, jossa saa levähtää, tuumaa Nana.

Pihassa on nyt vahdittu ahkerasti. Se on tällaista varsinkin näin kevään alussa. Vaikka Mosse ontuilee, se menee kovaa kyytiä portilta toiselle. Lepo ei auttanut ontumiseen, ja nyt Mosse saa liikkua vapaasti. Tänään se sai taas kuukausittain otettavan Trocoxilin.

Laitan vielä muutaman kukka- ja perhoskuvan Pakkiksen pihasta. Leskenlehdet olen kyllä kuvannut muualla. Nämä nokkosperhoset ovat niin liikuttavan näköisiä, kun osalla on talvehtimisen jälkeen aika repaleisiakin siipiä.

Kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida täällä käydessänne.  Nautitaan kaikki kevään kauneudesta!