Olimme Nanan kanssa lauantaina leojen harrastuspäivässä. Se järjestettiin Savonlinnan palveluskoirien kentän maastossa Pihlajaniemessä klo 11-20. Ohjaajina olivat päivän ideoija Hippulan kennelin (leot) Heidi Kemppainen (oikealla), joka ohjasi henkilöhakua. Hanna Hakulinen (keskellä) ohjasi pelastusjälkeä. Hannalla on kaksi omaa jäljestävää leoa. Raunioradalla ohjasi Risto Jääskeläinen (saksanpaimenkoiria). Suomen leonberginkoirat ry:n hallituksen tervehdyksen toi Veli-Pekka Kallberg Nero-leonsa kanssa.

1925582.jpg

1925598.jpg

Matkaa Nanalla ja minulla tuli Kokkolasta yhteen suuntaan n 460 km ja aikaa meni reilut 7 tuntia. Päivän anti oli kuitenkin niin mahtava, että matka kannatti tehdä. Kiitos taitaville ja viitseliäille ohjaajillemme!! Päivän aikana paikalla vieraili Itä-Savon toimittaja ja juttu ilmestyikin jo tämän päivän lehdessä. :) Paikalla oli 21 leoa ohjaajineen ja perheineen. Nana on kuvassa Riiviön mamman kanssa (ylempi kuva vasen reuna).

1925606.jpg

1925616.jpg

Hanna ohjasi meille pelastusjäljen alkeita. Saimme lisäksi monistenipun, joka valottaa aihetta laajemminkin. Olimme toisillemme maalimiehinä eli opimme sekä jäljen tekemisen, että sen ajamisen. Maalimies tarvitsee varusteiksi jäljen tekemiseen nakinpaloja tms. herkkuja, pyykkipoikia, joihin on kiinnitetty naihanpätkiä ja rasian, jossa on etsivän koiran erityisherkkua. Makuualustakin on hyvä, jos maa on kovin märkä. Olimme kaikki ihan aloittelevia koirakkoja, joten jäljen mitta oli suunnilleen 50 askelta ja se sai vanhentua 15 minuuttia. Jälki on hyvä tehdä myötätuuleen, jotta koira ei saa ilmavainua, vaan joutuu seuraamaan jälkeä. Jälki tehdään laittamalla joka askeleella maahan makkaranpala, jonka päälle astutaan. Näin koira oppii yhdistämään makupalan ja ihmisen hajun. Jäljen päässä piti huomioida, ettei siihen tulisi mutkaa vaan maalimies olisi todellakin jäljen päässä. Siinä sitten maattiin piilossa ja odotettiin, että vuorossa oleva leo tulee ja löytää. Koiran ohjaajan on hyvä olla aina sama henkilö eli jokainen ohjasi omaa leoaan. Etsivällä koiralla oli valjaat ja niihin kiinnitetty 8 m pitkä liina. Ohjaaja vei koiran jäljen alkuun ja koira lähti etsimään jälkeä. Kun koira eteni hyvin, sitä sai kehua rauhallisesti, jos se kesti sen. Aikaa tuli antaa runsaasti ja liinan tuli olla ihan löysällä. Koiraa ei saanut häiritä eikä painostaa. Kun koira löysi maalimiehen, maalimies antoi sille rasiapalkan ja kehui. Sitten ohjaaja meni siihen myös kehumaan. Paikalla oltiin hetkinen, jotta koira tajusi, että tämä oli tosiaan se hieno juttu, jota etsittiin. Pois lähtiessä oli hyvin tärkeää, että mentiin tarpeeksi sivussa jäljestä, ettei koira joutunut takajäljelle, joka olisi sekoittanut sitä. Tässä vaiheessa sai kamalan ahaa-elämyksen...olin pakottanut Nanan toistamiseen takajäljelle tehdessäni sille kesällä jälkeä. Palasin nimittäin aina omia jälkiäni vietyäni herkun jäljen päähän. Ei siis ihme, että Nana pyrki löytämään herkut ilmavainulla... Jos jälkeä tekee kahdestaan koiran kanssa ja joutuu siis jättämään löytöpaikalle ihmisen sijaan vain herkkuja, jäljen päästä poistutaan tekemisen jälkeen jäljen linjaisesti. Silloin ei kuitenkaan harjoitella pelastusjälkeä, jossa koiran tehtävänä on aina löytää ihminen.

Jännitin, olinkin kenties onnistunut virheelläni pilaamaan Nanan mahdollisuudet jälkikoirana. Onneksi ei ollut, vaan Nana toimi jäljellä upeasti! Hakulisen Hanna oli sen toimintaan ja etenemiseen oikein tyytyväinen. Me teimme Nanan kanssa jäljen ensimmäisessä ja kolmannessa ryhmässä, koska emme menneet raunioradalle Nanan sokean silmän vuoksi. Toisella jäljellä Nana löysi maalimiehen puun takaa. Nana meni hänen luokseen puun oikealta puolelta, mutta ei huolinut rasiapalkkaa eikä kehuja, vaan palasi takaisin. Ihmettelimme hetken, mitä se nyt aikoo tehdä. Nana jatkoi haistelua ja meni maalimiehen luokse puun vasemmalta puolelta. Silloin kelpasivat niin herkut kuin kehutkin. Maalimies kertoi tosiaan menneensä puun taakse puun vasemmalta puolelta. Loistavaa työtä Nana!! :) Kiitos maalimiehillemme niin jäljessä kuin haussakin ja kiitos Hanna, kun otit meistä kuvat.

1925624.jpg

1925626.jpg

Seuraavaksi oli ruokatauko, jolloin sain tutustua Heidin sijoituskoiran Matildan tulevaan emäntään Anneen. Oli mukavaa jutella! Koirat odottelivat jällleen autoissa niin kuin suurimman osan päivästä. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään. Vain ne koirat, jotka kulloinkin tekivät työtä, olivat mukana ja muut lepäsivät autoissa.

Toinen ryhmä oli Nanalla ja minulla henkilöhaku. Suurin osa leoista, jotka olivat olleet ensin jäljellä, pyrkivät jäljestämään tässäkin harjoituksessa, vaikka tarkoitus oli löytää maalimies ilmavainun avulla. Ensin oli tehtävänämme tehdä rivistö, jossa sitten tallasimme koko hakualueen. Sen jälkeen Heidin Hilma-leo esitti meille vahdikkaan näytöshaun. Koira hakee vapaana maalimiehen. Kun se tekee löydön, se palaa ilmaisemaan sen ohjaajalleen jollain tavalla (rulla, haukku). Hilma käyttää kertovaa ilmaisua eli se tulee istumaan Heidin eteen ja tapittaa silmiin. Silloin Heidi kiinnittää liinan Hilman valjaisiin ja sitten mennään juoksuvauhtia ryteikössä maalimiehen luo, jossa koiraa odottavat maalimiehen kehut ja herkkurasia. Me ekakertalaiset emme tehneet ilmaisuharjoituksia eli kuljimme koko ajan koiran mukana. Koiran kanssa liikutaan alueella aaltomaisesti vasemmalta oikealle jne ja sanotaan käskyä, joka on itse valittu. Minä hoin Nanalle "missä ukko". Ensin koira saa haistella palkkarasiaa. Sitten maalimies lähee piiloon.

1925639.jpg

Aluksi koira oli liinassa, mutta kun se sai ilmavainun, sen sai päästää irti. Ensimmäinen maalimiehen nosto meni Nanalta ihan hyvin, mutta toisessa se halusi mieluummin jäljestää. ;) Jos koiran on vaikea paikallistaa maalimiestä, ohjaaja voi seistä rintamalinja maalimieheen päin. Tämä ohjaa koiran huomiota oikeaan suuntaan. Kun maalimies menee haussa piiloon, hän menee esimerkiksi alueen rajoja pitkin, jotta koira ei niin helposti lähde etsimään jälkeä. Aloittelevalle koirakolle voidaan tehdä myös näkölähtö eli koira näkee, kun maalimies lähtee piiloon. Koira ei kuitenkaan silloinkaan kulje jälkeä vaan eri reittiä. Heidi kertoi, että kaikista harjoituksista on tärkeä pitää päiväkirjaa. Millainen ilma on ollut, mikä on tuulensuunta, millainen jälki/ haku oli, mikä onnistui ja mikä ei. Kiitos Olli, kun otit meistä kuvan.

1925631.jpg

Menimme Nanan kanssa taas yöksi Ahvensalmelle tätini luokse. He eivät tosin itse olleet kotona. Nana nukkui koko yön lähes samassa paikassa. Kyllä oli tyttöseni väsynyt!! Unta piisasi vielä tällekin päivälle automatkalle. :) Otin tänään muutamia kuvia matkan varrelta ihanista syksyisistä maisemista.

1925648.jpg

1925681.jpg

1925684.jpg

1925686.jpg

1925691.jpg

Toivottavasti näitä harrastuspäiviä järjestetään jatkossakin!