Tänään sain viimein laitettua albumiin kuvat Nanan viimeisistä päivistä ja kuolemasta, vaikkakin itkun kanssa. Vuosi tässä meni.

Nanan kuolinmuistopäivänä vein aamulla äidin, papan ja Mossen kanssa kynttilät ja kukat Nanan "muistopaikalle" eli "Yalin paikalle", josta Nanan polku kulkee. Kävin Minessan kanssa muistopaikalla 12.6. illalla ja eilen kävimme hakemassa kukat ja kynttilät pois.










Lemmikki on ruotsiksi förgätmigej eli älä unohda minua.



Äiti oli poiminut pöydälle metsätähtiä, kun menin sinne 12.6. aamulla. Löysimme lisää metsätähtiä Nanan paikalla käydessämme ja poimimme niitä Nanan valokuvan viereen.



Lämmin kiitos kaikille teille, jotka jätitte tervehdyksen. Ne lämmittivät mieltäni, mieltämme.