Vuoden vaihtuminen pommeineen kaikkineen on ohi ja arki on alkanut. Kaikki sujui tänä vuonna aika mukavasti. Pommit ja raketit alkoivat pamahdella vasta klo 18 jälkeen. Puolisen tuntia meni ja Mosse alkoi näyttää onnettomalta. Se pyrki tuoliin syliini istumaan ja alkoi kehittää kuolaa. Otimme äidin kanssa Mossen mukaan autoon ja lähdimme ajelemaan sen kanssa. Ajeltuamme klo 19-22 palasimme Pakkikselle. Olimme päässeet hyvän matkan eteen päin aattoiltaa. Puoli tuntia oli rauhallisempaa ja sitten räiskintä lisääntyi paljon. Mosse kulki levottomana ja koitti pieniin paikkoihin karkuun. Koitimme kahteen otteeseen lähteä sen kanssa ajelulle (ensin isäni, sitten minä), mutta se kieltäytyi tulemasta ulos, koska siellä oli kova meteli ja räiskyntä. Niinpä kodista tuli sille turvapaikka, jossa pärjäsimme loppujen lopuksi hyvin. Se jopa suostui syömään hupiluita. Olimme kaikki kamarissa, luin ääneen ja Mosse oli pöydän alla tai tuolini takana. Siihen se vähän yli puolen yön nukahti. Lähdin sitten vähitellen kotiin. Mosse oli valvoskellut vielä reilut pari tuntia isäni kanssa ja sitten nukahtanut yöunille. Olemme tosi tyytyväisiä, että Mosse selvisi ilman lääkkeitä!



Muutamia joulutervehdyksiä tuli vielä joulun jälkeen. Kiitos! Juuri jouluksi saimme mieluista sähköpostia. Silvia-lääkäri lähetti meille joulutervehdyksen! Ajoitus oli aika mielenkiintoinen, kun me filmailimme Mossen ontumista ja huolehdimme tulevasta, ja silloin juuri tulee Mossen leikanneelta lääkäriltä tervehdys. Onneksi ontuminen on mennyt ohi, eikä Silvia siis saanut filminpätkiä vastauksena joulutervehdykseensä. laugh Sen sijaan lähetin muutaman kivan kuvan Mossesta. Silvia vastasi kehumalla Mossea, joka hänen mielestään aiemminkin oli komea poika. On hieno asia, kun meillä on Mossen kohdalla useampia luotettavia eläinlääkäreitä, joiden puoleen voimme tarvittaessa kääntyä.



Kiitos teille, jotka olette kirjoitelleet kommentteja!! On niin mukavaa huomata, että käytte lukemassa kuulumisiamme. smiley