Onpa ollut monipuolinen viikonloppu. Luulin perjantaina, että olen vain kotona, koska viikko sitten loukkaamani häntäluu vihoitteli niin kovasti. Perjantain tuju lääkitys ja lepo auttoivat kuitenkin sen verran, että olen pärjännyt tavallisilla lääkkeillä nämä muut päivät. Perjantai ja lauantai olivat sadepäiviä. Otin muutaman kuvan Mossesta, kun se venytteli Pakkiksen kamarissa.

Sitten oli leppoisen lepohetken aika isäni kanssa. Mosse nuolee aina jossain vaiheessa isäni kasvot aivan perusteellisesti.

Mahdunko mukaan, kyselee Nana.

Eilen eli lauantaina saimme Nanan kanssa luoksemme kummityttöni Miriklin ja 6-vuotiaan Sarin. Kävimme myös Rikhardin haudalla, kun sade hellitti. Koirathan eivät saa tulla hautausmaalle, joten Nana odotti autossa. Sari helli Nanaa tosi nätisti ja harjaili sitä kotona. Kaiken sateen jälkeen illalla oli näin kaunista, kun olin Nanan kanssa iltalenkillä.

Mirikli tuli yökylään ja se olikin mukava yllätys. Nana oli yön Pakkiksella. Se sai siellä nukkua rauhassa Mossen kanssa. Laitetaanpa tähän nyt kuitenkin pari nukkumakuvaa kotoa.

Tänään olin Minessan kanssa (on siis olemassa sekä kummityttö Minessa että kummityttö Mirikli) hevostapahtumassa Heimarin raviradalla. Se oli ponien ja hevosten match show. Väliajalla oli keppihevosten näyttely. Ohjelma alkoi klo 11 ja lähdimme sieltä kotiin vasta klo 17! Tapasimme ihanan perheen, jonka ponia ja hevosta Minessa sai hoitaa monta tuntia. Keppiheppakisasta Minessa sai kivan punaisen rahakukkaron. Sinne ei tosin ole ihan heti laittaa rahaa, kun kaikki meni poniratsastukseen ja kärryajeluun.    Nyt olen kuitenkin taas kotona ja yhdessä oman Nanani kanssa. Laitan vielä yhden kuvan siitä, kun Mosse liiteli onnenpomppuja menessäni Pakkikselle. Nana oli niin kiinni minussa, että siitä en saanut kuvaa.  On suuri onni omistaa sellainen varakoti, jossa Nana on täysi perheenjäsen ja jossa se viihtyy.