Näin ylläolevan otsikon jossain ja halusin lainata sen itselleni. Itselleni ja Nanalleni. Meille kahdelle.

Nana kulkee mukanani koko ajan. Kun lähden jonnekin, se lähtee ajatuksissani mukaani. Kun suunnittelen tekemisiäni, se kulkee suunnitelmissa mukana. Kun ostin kanankoiven, ajattelin Nanaa syödessäni ja sitten huomasin, että säästän rustopaloja yms. turhaan.

Kun ihminen kuolee, puhutaan suruvuodesta. Koko vuodenkierto pitää käydä läpi, surra läpi jokainen asia, jonka tekee ensimmäistä kertaa yksin. Näin on rakkaan lemmikinkin kohdalla, Nanani kohdalla. Kesä, syksy, Nanan synttärit, ensilumi, talvi, joulu, Nanan ostopäivä ja tulo Kokkolaan, kevät, uusi kesä ja Nanan kuolinpäivä. Ja niin monta muuta päivää ja asiaa. Jokainen hetki on täynnä rakkaita muistoja ja yhteisiä kokemuksia.

Tänään Nanan kuolemasta on kulunut kolme kuukautta. Niin vähän aikaa ja silti niin monta kaipauksen ja ikävän hetkeä. Minun silkkikorvani, pikkuiseni, rakas tyttöni, Nanaseni.

"Olit minulle kaikki.

Nyt tuo kaikki on tallella

sydämessäni

ajatuksisssani

muistoissani.

Kaikki on tallella.

Ja se kaikki

on jättänyt minuun

pysyvän jäljen."

Runolainaukset ovat Hanna Ekolan kirjasta Sano suruasi rakkaudeksi.