"Syvälle sydämeeni talletan onnellisten päivien muistot."

Lukijoista voi tuntua liian siirappimaiselta, kun puhun paljon onnesta, ilosta, rakkaudesta. Tähän on selkeä syy. Kaksi minulle omalla tavallaan tärkeää leoa, Hippu ja Ami, kuolivat kahden kuukauden sisällä. Näitä siirappitekstejä Nanasta tulee aina välillä niin kauan kuin minulla on mahdollisuus olla Nanan kanssa, touhuta yhdessä, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Yhtenä päivänä, kun olimme Nanan kanssa tehneet vähän koulutusta pihalla ja sen jälkeen leikkineet, makoilimme nurmikolla. Ihanaa, että maa on vielä niin kuiva. Otin kuvia siitä perspektiivistä.

Tänään otin vielä pari kuvaa Nanasta pihassa.

Olimme eilen ja tänään Nanan kanssa Harrbådassa kävelyllä. Ilma oli ihana, aurinkoinen. Vaikka tuuli oli voimakas, suojaisella puolella oli ihan lämmintä. Istuimme tällä pienellä hiekkarannalla ja nautimme auringosta.

Nana ja taivas, meri, hiekka, kaislat, ruusunmarjat... Löysin yhden ruusun kukankin. :)

Kiersimme niemeä tuuliselle puolelle. Muutamat pietaryrtit loistivat voimakkaan keltaisina.

Niemellä on useita pihlajia.

Nanaa ei kova tuuli haitannut.

Pienet kahlaajat pitivät meille seuraa. Olen niin iloinen, kun Nana ei hätyytä lintuja.

"Tuoksuupa meri hyvältä, taidan mennä uimaan", tuumii Nana.

Rohkeasti aaltoja päin.  :)  Osa aalloista oli todella isoja ja yksi pyyhkäisi Nanan selän yli.

Paluumatka alkaa. Oikealla näkyy Harrbådan majakka.

Asustamme vanhempieni ja Mossen mökkireissun ajan Pakkiksella. Nämä kuvat otin yhtenä iltana omassa kodissamme parvekkeella. Kokeilin erilaisia valotuksia, mutta päädyin lopulta tähän tavalliseen salamavaloversioon, vaikkei se olekaan erityisen tunnelmallinen.