Kiitos kivoista kommenteista, joita on tullut kirjoituksiini! On mukava kirjoittaa kuulumisia, mutta vielä mukavampaa on huomata, että ihmiset käyvät lukemassa niitä ja moni viitsii nähdä vaivaa ja kommentoi kirjoituksia. :) Me olemme yhä mökillä. Ihmismäärä lisääntyi maanantaina yhdellä, kun Lindan ystävä Kalmarista tuli meille lomailemaan siskoni perheen loppu loman ajaksi. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Täällä on taas ruokittu koiria ahkerasti. Välillä apuruokkijana on ollut Minessa, välillä Jakob. Minessalla menee aina osa napsuista omaan suuhun! *hih* Tässä on yksi hyvä lisäsyy syöttää koiralle vain korkeatasoista ruokaa. ;)

 

 

 

Ruokailun jälkeen on halimisen vuoro. Ehkä Minessa kiittää Mossea herkkupaloista. ;)

 

 

 

Tämä toinen Minessan ja Mossen hellyyshetkikuva on otettu iltanuotiolla.

 

 

 

Nana syö yhä kolme kertaa päivässä ja se näyttää sopivan sen rytmiin hyvin. Tässä Jakob vahtii, että Mosse saa syödä oman kuppinsa rauhassa tyhjäksi. Nanalla ja Mossella on hauska tapa käydä nuolemassa toistensa kupit sen jälkeen, kun ne ovat tyhjentyneet!

 

 

 

Olin keskiviikon koirien kanssa mökillä, kun muut kävivät Hangossa. Mosse ja Nana jäivät makoilemaan näin söpösti "pylly vasten pyllyä, pum-pum...".

 

 

 

Naapuriin oli tarkoitus viedä sinä päivänä multakuorma, mutta kuljettaja meinasi tuoda sen vahingossa meille. Hän tuli kävellen mäkeä alas tarkistamaan, että osoite on oikea ennen kuin hän ajaa ison auton alas. Vastassa oli Mosse, jonka upea haukku pysäytti miehen puoleen mäkeen. Tässä kuvassa Mosse ei ole vielä mennyt mäkeen asti. Nanakin riensi paikalle Mossen hälyyttämänä. On tosi mukavaa, kun koirat eivät ole vaarallisia, mutta kuitenkin ne ovat samalla kokonsa ja haukkunsa takia tehokkaita vahteja.

 

 

 

Tässä vahtikuvien vastapainoksi pari lepokuvaa Mosse-pojasta.

 

 

 

Nana makoilee Leiksarin edessä minua odotellen.

 

 

 

"Hanna-mamma, tulenko minä sinne, vai tuletko sinä tänne?" kyselee Nana minulta Leiksarin portaiden alapäässä.

 

 

 

Yhtenä päivänä Nana tutki kovasti innokkaasti polun reunaa. Siitä löytyi mukavasti kanttarelleja! Nanan löytö taisi olla ihan pelkkä sattuma. Taitava sienikoira olisi toki melkoisen mukava asia.

 

 

 

Olemme uineet Nanan kanssa tosi säännöllisesti. Yhtenä päivänä rantaan oli ajautunut lumpeenkukka ja Laura auttoi minua kuvaamaan märkää Nana-prinsessaa.

 

 

 

 

 

Ja vielä yksi kuva, jossa Nana on jo vähän kuivahtanut.

 

 

 

Toivotamme kaikille teille, jotka blogiamme käytte lukemassa hyvää elokuuta!!