Rakkaista rakkain Nanani kuoli 4 vuotta sitten helluntaisunnuntaina 12.6. klo 8.17. Halusin laittaa tähän Nanalle tekemäni filmin, mutta en valitettavasti osaa, joten laitan muutamia kuvia.
Nana, olit parhaimpani, rakkaimpani, enkä koskaan sinua unohda. Olet mielessäni päivittäin.
Kun kuljen luonnossa, muistan sinut. Kun olen kotona, muistan sinut. Miten voisin unohtaa? Miksi edes haluaisin unohtaa?
Sinä elit rohkeasti ja annoit hyvän esimerkin. Olit aina iloinen ja positiivinen.
Olit hellä ja kärsivällinen.
Olit hyvä ystävä niin Yalille kuin Mossellekin.
Sinun kanssasi oli ihana elää! Rakas Nana! Kiitos siitä, että olit totta. Kiitos Jumalalle, että tapaamme vielä. Näin minä uskon ja sen varassa elän. Suukko sinulle rakkaimpani!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.