Tänään on ilon päivä. Mosse haettiin meille Valtimosta tasan 4 vuotta sitten!  Kiitos Annelle ja Mikelle, jotka luottivat Mossen meidän huomaamme, kun se joutui vaihtamaan kotia.

Kerroin edellisessä postauksessa, että Nanan maha oli sekaisin. Se meni vielä pahemmaksi yön aikana. Kolmen aikaan yöllä vein Nanan Pakkikselle (olimme käyneet puolen tunnin aikana kolmesti ulkona), koska se ryntäili ripulikiireissään kerrostalorappuja sellaisella vauhdilla, että pelkäsin sen lopulta kompastuvan. Otin matot pois Pakkiksen kamarista ja hyvä niin. Se oli ollut ihan hirveässä siivossa aamulla. Isäni pesi niin lattian, tapetit kuin huonekalutkin ja soitti sitten minulle, että pitäisi varmaan Nana pestä. On upeaa, että vanhempani hoitavat Nanaa niin suurella sydämellä, ettei tuollainen kamala siivo ole muuta kuin asia, joka vain pitää hoitaa. Pesimme Nanan kokonaan, koska töhryä (Nana ulosti runsaasti verta) oli siellä täällä. Ulkona se pesu sujui mukavasti näin kesällä. Nana nukkui sitten tapansa mukaan pyyhkeen päällä ja kuivatteli itseään. Mosse vahtii kuvassa sen näköisenä, että nyt ei parane potilasta tulla häiritsemään.

Päivä meni sitten antibioottilitkua antaessa (tabletit Nana oksensi pois, kun se sai Promax-tahnaa eli liuotin toisen erän ja se pysyi hyvin) ja Nanaa seuraillessa. Samalle päivälle osuivat myös auton katsastus ja näöntarkastus ajokortin ylläpitämistä varten. Nana joi koko ajan itse eli tippaan se ei joutunut. Illalla sillä pysyi jo pieni määrä keitettyä riisiporkkanamössöä sisällä. Laitoin siihen vähän lohta, jotta se olisi ollut maittavampaa. Seuraavan yön Nana nukkui jo ihan rauhallisesti ja aamulla annoin sille vähän Neuta. Tänään Nana on syönyt normaalisti.

Olimme eilen illalla Ilonalla, kun meillä oli aihetta juhlintaan! Kingcharlesinspanielista Dannesta tuli Tanskassa Juniori Maailman Voittaja 2010!! Paljon onnea!! Tässä Bea-sisko antaa pusuja veljelleen.

Laitan kuvan myös Miisasta, Nanan ystävästä.

Tämän jälkeen menin Nanan kanssa Bolideniin iltakävelylle ja näistä kuvista näette, että se oli jo hyvässä kunnossa. Oli mukava kävellä ihanassa ilta-auringossa sateisen ukkospäivän päätteeksi.

Tänään tein molemmille koirille jäljen. Tein ne metsätien eri puolille Sannanrannan metsään. Jäljet olivat pidemmät kuin viimeksi, enkä laittanut kummallekaan namuja jäljelle. Jäljet vanhenivat tunnin. Molemmat koirat olivat hurjan innoissaan, kun lähdimme metsään jälkiä ajamaan. Metsässä ne eivät meinanneet pysyä nahoissaan, kun laitoin valjaita.

Nana meni ensin ja se jälki ei kyllä minun mielestäni onnistunut. Viimeksi namut ilmeisesti saivat Nanan pitämään nenän maassa, vaikka se ei namuja poiminutkaan. Nyt Nana lähti ihan ilmavainulla etsimään ja eksyi jäljeltä usein.

Lopulta se kiinnostui maasta ja löysi yöpaitaani kätkemäni herkkulaatikon.

Mitä antaisitte vinkiksi? Ihminen jäljen päässä olisi tietysti hyvä, mutta tämä harrastus jää sitten, jos se on edellytys. Jos laittaisin Nanalle harvakseltaan namuja, vaikkei se niitä poimikaan? Tai laittaisin nakinpalan kepin päähän ja sillä aina välillä tökkäisin maahan jälkeä tehdessäni?

Mosse-poika onnistui hyvin. Ensin se selvästi etsi namuja ja kääntyili hämillisenä takaakin niitä etsimään. Kiitos Heidi, kun sanoit, että voisin jättää ne pois, koska muuten se olisi varmaan jämähtänyt niihin. Nyt Mosse pääsi kiinni oikeaan jälkeen ja etenikin taas hienosti!

Häntä alkoi heilua ihanasti ja innostuneesti, kun Mosse päätyi olohousujeni luo. Niihin olin kätkeänyt sen herkkulaatikon. Tällä kertaa se siis tajusi jäljen loppumisen.

Mossen kohdalla siis voisimme ehkä jatkaa näin, vai mitä mieltä olette? Laitan nämä kysymykset tänne blogiin enkä sähköpostilla, koska joku lukijoista saattaa olla kiinnostunut vastauksista. Kiitos teille, jotka jaksatte vastailla.