Tänään Mosse ei halunnut kävellä metsässä kuin 50 metriä. Sitten se tahtoi kotiin. Se ei syönyt, ei ottanut edes herkkua. Koska sen oli kotona vaikea olla makuulla, se vain seisoi, vanhempani veivät sen Pentti Tapiolle. Hänellä oli vastaajassa viesti, että ajat ovat loppu, mutta mitä ihminen tekee, kun on hätä. Lähtee sinne, mistä apua ehkä voi saada. Pentti-lääkärin leikkaus oli loppunut aiemmin kuin luultua eli hän oli vapaana. Mossea tutkittiin, otettiin verikokeet. Sitten otettiin thorax-röntgenkuva. Kun Pentti-lääkäri tuli kehittämöstä, hän sanoi, että otetaan toinen kuva vielä, ja pari kyyneltä vierähti hänen silmistään röntgenpedille. Asia oli aivan selvä. Mossen molemmat keuhkot olivat täynnä metastaaseja. Miten koira voi olla "terve" kunnes yhtenä päivänä se on niin sairas, ettei vaihtoehtoja ole!

Töistä lähtiessä soitin kotiin, he olivat juuri tulleet lääkäristä. Isäni vastasi puhelimeen ja minä tiesin ilman, että hän sanoi mitään... Mosse oli väsynyt poika, kun pääsin Pakkikselle. Se oli täysin erilainen kuin eilen illalla. Se ei halunnut maata, ei syödä, ei ollut mitenkään hyvä. Isäni haki Minessan hyvästelemään Mossen.

Perillä Pentti Tapiolla Mosse ei halunnut lähteä autosta kävelemään lääkärin vastaanotolle, mutta kun Pentti-lääkäri tuli välineiden kanssa autolle, Mosse oli täysin rauhallinen, valmis. Niinpä klo 17.15 Mosse sai nukahtaa omaan autoonsa, jolla se on reissannut niin monet reissut yhdessä kanssamme. Mosse nukahti minun syliini. Alla oleva kuva on otettu Pakkiksen pihasta, kun Mosse siinä kylmällä alustalla hetken pystyi levähtämään pitkällään.

"Vapaa rakkaani, vapaa. Uutta käskyä ei enää tule."

Me kaipaamme sinua Mosse aivan hirveästi jo nyt. Sinua, joka osoitit meille, mitä on pyyteetön rakkaus, mitä on hellä ja uskollinen ystävyys, mitä on alati läsnäoleva rauha ja hellyys. Olet meille iäti rakas ja me odotamme uutta aamua, jolloin tapaamme sinut.

Minulla on Mossesta kuvia, joita en ole vielä julkaissut täällä. Teen postauksen niistä jonain toisena päivänä.