Eilen kuulin kamalan suru-uutisen. Vasta 4½-vuotias leopoika oli kuollut lämpöhalvaukseen! Mitään riskiä ei pitänyt olla, ja kun lämpöhalvaus yllättäin tuli, koira pääsi heti hyvään hoitoon, joka ei kuitenkaan auttanut. Lämmin osanotto Enzon perheelle!

Mökkiaikamme on jatkunut osaksi auringon, mutta myös ukkosten merkeissä. Mosse-raukka pelkää ja inhoaa ukkosta. Se aistii sen hyvissä ajoin, siis se ei pelkää sitä ääntä, vaan on kuten me ihmisetkin, jotka sanomme "taitaa tulla ukkonen, kun on niin outo olo". Yhtenä yönä ukkonen oli ihan tässä mökkimme päällä. Mökkimme on Alajärven rannalla Loimalahdessa. Mosse oli sisällä tuvassa, mutta se oli koko ajan tuijottanut Leiksariin päin, jossa minä nukun, ja koittanut verannan ovesta ulos, vaikka se ei oikeasti suostu ulos ukkosella. Isäni kävi pyytämässä minut tupaan ja sitten me kaikki valvoimme Mossen kanssa ja koitimme olla normaalisti, vaikka yö oli salamoista valoinen ja tärykalvot meinasivat hajota jyrinästä. Lauran lapset olivat heränneet ja siellä saunarakennuksessa he sitten kaikki olivat istuneet samassa sängyssä ja jännittäneet.

Tänään Mosse aisti ukonilmaa ja tuli Leiksariin luokseni löytääkseen hyvän turvapaikan. Se kävi järvikamarissa kokeilemassa molemmat sängyt ja tuli sitten minun sänkyyni metsäkamariin. Tuli mieleen Kultakutri, joka kokeili kolme sänkyä ja löysi sitten mieluisen.

Kävin tänään äidin kanssa markkinoilla Rengossa, koska on Renko-viikko. Enzon kohtalo säikäytti meitä sen verran, että Mosse jäi mökille isäni kanssa. Tämä helle on tappavaa, varsinkin, kun on niin kosteaa. Mökillä tuulee ja Mosse pääsee järveen. Täällä on myös viileä keittiön kivirappunen sekä hiekkapaikkoja, joihin voi kaivautua.

Olin eilen pikavisiitillä Turussa. Laura ja nuorimmat lapset lähtivät eilen kotiin. Menin heidän kanssaan Turkuun ja tulin sitten junalla Toijalaan ja sieltä vanhempani hakivat minut mökille. Meillä oli Turussa tosi kivaa. Mennessä autossa Clara (12 v) lauloi kauniilla äänellään paljon ihania lauluja. Minä kylläkin sitten itkin melkein koko matkan, koska laulut kertoivat rakkaudesta, ystävyydestä ja Nanan menetys tuli niin vahvasti taas mieleeni.

Clara otti mökillä pari hienoa kuvaa Mossesta:

Nämäkin kuvat ovat Claran ottamia:

Joel ja Mosse

Jakob ja Mosse

Kun muutin Leiksariin (nukkupaikat ovat vähän vaihdelleet väkimäärän mukaan), Mosse otti tavakseen vahtia Leiksarin ulkopuolella öisin. Suloista! Niinhän Nana aina teki. Mosse on muutenkin koko ajan tullut lähemmäksi minua ja sydäntäni. Suloinen poikamme, joka on kuitenkin niin erilainen kuin minun pieni tyttöni oli.

Ennen kuin Minessa lähti isänsä kanssa Kokkolaan, olimme kaikki Kankaisten marjatilalla käymässä (Björn, Linda ja Edvin olivat kyllä jo lähteneet). Se on upea paikka, jossa on mm. marjojen itsepoimintaa, aivan ihana kahvila ja putiikki, kanoja ja lampaita.

Muutamia kuvia olisi vielä varastossa, mutta laitan ne seuraavaan postaukseen. Kiitos kaikille teille, jotka olette ilahduttaneet minua kommenteillanne!!