Paven ja Manun mamma Satu kirjoitti edellisen postauksen kommenttina ihanan runon, jonka haluan jakaa teidän kaikkien kanssa. Hän oli lukenut runon ja me olimme tulleet hänen mieleensä:

"My sunshine doesn't come from the skies,
It comes from the love in my dog's eyes."

Ihana runo, jota lukiessa tuli ihan kyyneleet silmiin.  Kiitos!

Tässä tämä auringonpaisteeni etsii suklaakeksirasiaan kätkettyjä namuja. Nanalla on ollut nyt verikorva jo parin viikon ajan. Viime viikolla se pienentyi aavistuksen verran, mutta maanantaina se tuli taas tosi pulleaksi. Tiistaina se tyhjennettiin täällä kotona ja uudelleen eilen, koska se oli niin täynnä. Tänään se kuitenki taas pullottaa. Olen antanut Nanalle pari kertaa Rimadyliä, kun se on vaikuttanut levottomalta ja korva on ollut kuuma. Otan maanantaina yhteyttä eläinlääkäriimme, jotta voimme miettiä jatkohoitoa.

Tämä seuraava kuva on ihan pakko laittaa tähän, vaikka joku varmasti ajattelee, että voi ei! Edellisessä postauksessa näkyi Nanan oikeassa silmässä oleva kiinnikkeiden muodostama sydän. Nyt Nana sitten jo pisuukin sydämen muotoon!! Tämän huomasin yllättäin Pakkiksen pihassa töistä tullessani, kun näin Nanan aamupisujäljen. Katsokaa ja hämmästykää!! Kuviota ei ole mitenkään muokattu.

Yhtenä päivänä kuulin yläkertaan kolahduksen. Kun tulin Pakkiksen arkkariin, tämä näky odotti minua:

Kumpi lienee syyllinen?

Mitä ilmeisimmin Mossen kaulus on tarttunut kiinni pöytään ja se on vetänyt sen sitten kumoon.  Mossella ei pidetä kaulusta enää kuin silloin tällöin, mutta ulkona makaaminen on yhä ehdottomasti kiellettyä.

Pakkasta on nyt paljon. Saa nähdä, tuleeko huomenna siitä huolimatta lisää lunta, koska näin on kuulemma ainakin jossain säätiedoituksessa luvattu. Näin paljon lunta on Pakkiksen pihassa. Nuo kuvassa näkyvät pihlajanmarjat katosivat tänään tilhien mahaan.

Nana rakastaa lunta, lumessa makaamista ja lumen syömistä... nam!