Meille on tullut vähän lunta. Toissapäivänä oli aurinkoista ja otin Nanasta puistossa pari kuvaa. Tässä niistä yksi. Muissa kuvissa oli rumempi tausta. On se jännä, miten kuvaa ottaessa keskittyy koiraan ja ihan siihen lähitaustaan, mutta ei aina huomaa ajatella, mitä kaikkea sitten jo taas sen takaa näkyy.
Pakkiksen pihassa Nanan piti taas haistella tarkkaan, mitä jälkiä sinne oli yön aikana tullut.
Koskapa koirilla on vielä liikuntarajoitus, ne viettävät paljon aikaa sisällä. Nana viihtyy useimmiten arkkarissa.
Mossella on useampia lempipaikkoja, mutta niihän se pitääkin olla. Onhan Pakkiksella Mossen oikea koti. Jos Mosse saa oleilla pihassa, se vahtii pihaa ja juoksee sen takia portilta toiselle eli pihalla käydään vain valvottuna ja remmissä.
Eilen koirat pääsivät ensimmäistä kertaa nyt pitkään aikaan metsää viideksi minuutiksi. Tänään teimme toisen lyhyen reissun. Nana kävelee jo kivasti, vaikka sivuaskel vieläkin on epävarmempi. Joskus seistessä Nana myös pitää rannetta vähän ulospäin kiertyneenä eli koittaa välttää kipua. Aloitin Nanalle nyt taas Rimadylin lisäksi niiden Bioteekin vihersimpukka-hainrustotabtellien syöttämisen. Niistä se on saanut aiempinakin talvina hyvän avun. Näitä samoja alkoi nyt Mossekin syömään. Mosse ontuu vielä eli se sai olla metsässä vapaana vain hetkisen niin, että sai tarpeensa tehtyä. Kuvissa näette onnellisen Nanan. Se näyttää kirmaavan ihan kunnolla, mutta kuva ei kerro ihan oikeaa tilannetta.
Nana ja Mosse. Mosse löysi jotain herkullista purtavaa. ;)
Mossekin oli niin onnellinen päästessään taas metsäympäristöön.
Mosse on valppaana. Metsässä kauempana kulki muita. Mosse oli kyllä tässä vaiheessa jo otettu kiinni.
Yhdessä Nana ja Mosse haistelevat jotain mielenkiintoista. Kyllähän kaksi nenää toki kertoo tarkemmin, kuka siitä on kulkenut, kuin yksi nenä. ;) Tämä on mielestäni tosi suloinen kuva.
Näimme kotiinlähtiessä vielä parven pyrstötiaisia! :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.