"Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista.
Luopumista siitä mitä emme koskaan omistaneetkaan,
vaan saimme pitää määräajan lahjana."

Näin kirjoitti minulle ystäväni. Kiitos. Asia on juuri näin. Rakkaamme ovat meille vain lahja. Arvokas lahja, joka muuttaa ja muokkaa meitä. Lahja, joka jää elämään sisällemme, kun laina-aika loppuu.

Tulin tänään taas asumaan kotiin. Huh. Kaikki on niin täynnä Nanaa, joka ei enää ole täällä. Tämä on sitä surutyötä. Hyvästijättöä kaikelle tutulle, kaikelle totutulle. Mietin, että laitan Nanan paperit tuohon, niin muistan ottaa ne mukaan mökille. No, enhän tarvitse niitä enää ikinä! Tuossa pussissa ovat säästämäni paperirullat ja kanamunakennot, joista tein Nanalle leluja. Tuossa Nanan remmi, turvavyö... Huomasin ajattelevani, että nyt onkin aika mennä Nanan kanssa iltapisulle. Virhe, sillä sen aika ei tule enää koskaan.

Laitan tähän yhdeltä ystävältäni Nanan kuoleman jälkeen saamani runon:

Tuhat kuvaa ei riitä kertomaan,
kuinka paljon jäin kaipaamaan.
Ruskeat silmäsi katseellaan
kertoivat sanomatta sanaakaan:
"Niin minäkin sinua."

Tänään löysin Nanan tuhkalle kauniin säilytyslaatikon. Siinä tuhka saa nyt olla, kunnes teen jotain muuta. Kannelle laitoin kuvauksen ajaksi Nanan ruusun. Kansi on lasia ja tuhkapussi näkyy siitä läpi. Tuhkahan on kahdessa sisäkkäisessä pussissa ja otin sen mustan päälipussin pois, koska se vei vaan turhaan tilaa. Kannella on lasisydän, jonka löysin kerran Nanan kanssa Harrbådasta. Sen yhdestä kärjestä on pala poissa ja olen siksi pitänyt sitä surun vertauskuvana. Kyse ei ole lasisesta sydänkorusta, vaan tämä on muodostunut isommasta lasiasiasta, ehkä pullosta, joka on mennyt rikki. Joku ehkä muistaa postaukseni menneiltä vuosilta, kun löysin joka paikasta sydämiä. Keräsinkin monta sydämen mallista kiveä.

Minessa on ollut taas meillä ja aamulla hän lähtee innokkaasti Mossen kanssa aamukävelylle Bolideniin isäni kanssa. Siinä ei haittaa edes vesisade, jota olemme tällä viikolla saaneet, joskin tänään runsaammin kuin aiemmin. Ihana Mosse, ihana Minessa.

 

Välillä Mosse makoilee miettiväisenä.

Kun ei Nana-ystävä enää ole, saavat ihmiset tulla aktiivisemmiksi. Tässä otetaan leikkiinkutsuasentoja.

Huomenna on juhannusaatto. Saapa nähdä, miten sitä meillä vietetään. Riippuu varmasti ilmasta.

Mosse ja minä toivotamme hyvää juhannusta kaikille teille, jotka täällä käytte!! Kiitos myös jälleen kommenteista, joita olette jättäneet!