Perjantaina vein Nanan yökylään Pakkikselle. Meillä oli entisen rehtorin läksiäisjuhlat, jossa ehdin olla pari tuntia ennen kuin hain Minessan yökylään. Nana-pikkuiseni sai jäädä Pakkikselle, koska se oli jo mennyt nukkumaan, kun soittelin sinne. Lauantaiaamuna Nana, Mosse, äitini, isäni, Minessa ja minä menimme koko perhe metsään Bolideniin aamupalalle. Ilma oli ihana ja raikkaassa luonnossa ruoka maistui hyvältä.

Nanalla ja Mossella oli eväänä possunkorvat. Nana vahti eväsreppua.

Nana ja Mosse.

Tänään tein Nanalle ja Mosselle jäljet Sannanrannan metsään. Poikkesin metsään Sannanrannantieltä. Jälki sai vanhentua tunnin verran. Nanalle tein ihan lyhyen jäljen ja se nautti sen ajamisesta!

Minä hyödynnän edelleen leirillä ja blogikommenteissa saamiani jälkioppeja. Pitkä liina, tarpeeksi vapautta työskennellä ja tarvittaessa stop, jonka aikana koira itse tarkistaa reittiään. Mosse eteni reippaasti ja tarkasti. Molemmat koirat olisivat jatkaneet jälkeä mielellään pidemmästikin.

Olimme perheen kanssa iltakävelyllä Bolidenissä. Kävely jäi aika lyhyeksi, koska Nana ontui voimakkaasti. En löytänyt kipukohtaa, mutta yksi takajalka laahasi tavallista enemmän (kohoaa siis maasta, mutta varpaat laahaavat välillä) ja Nana varoi laittaessaan vasemman etujalan maahan.   "Hei kaverit, en voi oikein hypätä esteitä, kun sattuu. Hyvä, kun tämän kepin yli pääsen."

Mosse-poikamme.

Herkkuhetki, nätisti odottamassa Mosse ja Nana.

Metsässä oli "tungosta".  Äiti huomasi tämän kivan kuva-aiheen.

Mossen syyshymyn myötä toivotan kaikille lukijoillemme mukavaa viikkoa.  Sata kiitosta teille, jotka olette ilahduttaneet minua kommenteillanne!