Olen ajellut kotiin myöhään yöllä tällä viikolla joka päivä. Vaikka täällä ei ole yhtä valoisaa kuin esimerkiksi Kokkolassa, yöt ovat kuitenkin hienoja. Yhtenä yönä tien poikki loikki Saku Sammakko kaksikin kertaa. Hillevi Hiiri vipelsi kovaa vauhtia tien yli, ehkäpä Hepokatti Heikin luokse. Onneksi kukaan ei jäänyt auton alle. Tänään edelläni loikki pupu, joka osasi mennä metsään, kun sammutin auton ja valot. Sitä ennen pupunen loikki valokeilassa.
Sorsaperhe näytti yhtenä päivänä olevan ilman emoa, mutta onneksi emo ilmestyi takaisin.



Mosse katseli niitä. Se on ihana, kun se ei hätyytä lintuja, eikä muutakaan.


Tänä vuonna lokki oli järjestänyt meille yllätyksen. Se oli rakentanut pesänsä tuvan katolle!




Papa haki tikapuut ja otti pesän kainaloonsa, koska tuo paikka olisi ollut huono niin lintujen kuin ihmistenkin kannalta. Nyt pesä on siinä, missä lokilla on ollut aiemminkin pesä. Hautominen jatkuu. Lokit eivät onneksi hyljänneet pesää. Pienokainenkin siellä pesässä oli.




Sairaalaan potilaalle kuuluu parempaa, mutta lääkärin sanoin tauti on ollut raju ja siitä toipuminen vie todennäköisesti koko kesän. Onneksi täällä saa osastolla olla koko päivän potilaan seurana, eikä vain vierastunnin aikana.