Aurinko paistaa. Ei tänään, ei eilen, mutta kuitenkin sisällä sydämessäni juuri nyt.  Soittelin tänään Miia-lääkärin kanssa. Kerroin, miten Nanan vointi on edistynyt. Nana oksentaa yhä öisin, mutta oksennuksia tulee paljon harvemmin ja ne ovat pienempiä kuin ennen lääkityksen aloittamista. Sovimme, että Nanan lääkitystä jatketaan suun kautta, kun injektioantibiootti loppuu parin päivän päästä. Pahoinvoinninestoinjektiot loppuivat tänään, mutta sitäkin voin antaa jatkossa tablettimuodossa, jos on tarvetta. Lääkkeet ovat murskattavia tai ne voi liuottaa (antibiootti), jotta tarvittaessa vältetään tabletin tuoma ärsytys. Lähdemme siis nyt siitä ajatuksesta, että kyseessä olisi tavallinen mahahaava, joka voisi parantua. Paraneminen kestää kuukauden verran, joten tarvitaan kärsivällisyyttä. Happosalpaajalääkitystä jatketaan samalla annoksella. Laparotomia toisi varmuuden siitä, onko kyseessä syöpä, ja mihin se ehkä on levinnyt. On kuitenkin mahdollista, ettei Nana kestäisi leikkausta ja joka tapauksessa siitä toipuminen kestäisi pari viikkoa. Jos leikkaus tulee välttämättömäksi, niin sitten on niin. Tässä vaiheessa en sitä kuitenkaan halua. Tunnen sydämessäni, että lääkityksen jatkaminen ja paranemisen toivominen sitä kautta on nyt oikea ratkaisu. Allaolevassa kuvassa näkyy Nanan jalassa karvaton kohta. Se on toimenpiteen peruja. Masukin on paljas tehdyn ultraäänen takia. Kun Nana huomasi, että otan kuvan, se laski äkkiä päänsä kavattoman kohdan suojaksi! Turhamainen tyttöni.  No, olin jo ehtinyt ottaa kuvan.

Mosse ontuu ja on suloinen. Se on niin komea poikamme. Olen nyt nukkunut Pakkiksella alakerrassa sohvalla, kun olen tarkkaillut ja hoivannut Nanaa. Mossekin nukkuu alakerrassa. Aina välillä  havahdun yöllä siihen, että Mosse nuolee minua. Viime yönä se halusi herättää minut, koska Nana nukkui oviaukossa. Mosse ei arvannut lähteä siitä yli ilman henkistä tukea.

Nana on nukkunut aika paljon ihan kiinni sohvassa niin, että olen voinut rapsutella ja helliä sitä. On ihanaa saada olla sen kanssa, sen lähellä.

Nana ja Mosse nauttivat yhdessä pihalla olemisesta. Aika usein olen nyt huomannut tilanteita, joissa Nana nukkuu ja Mosse valvoo valppaana vieressä.

Olimme yhtenä päivänä kaikki Bolidenissä. Mosse ja papa olivat menneet aikaisemmin. Minessa jäljesti heitä katsomalla maasta kengänjälkiä ja Mossen jälkiä. Voi sitä ihmettä ja iloa, kun he todella löytyivät. He olivat palaamassa kävelyltään. Minessa on halaillut Nanaa ja hoivannut sitä. Lapsi on kuitenkin aika realistinen ajatuksissaan. Yhtäkkiä paluumatkalla autossa hän sanoi, että kun Nana on kuollut, niin voidaan tehdä tosi pitkiä kävelyitä... Minessan mielestä metsäkävelyt eivät voi kestää liian kauan!

 

Kotipihassa luonto on nauttinut sateesta. Kaikki kasvaa kohisten. Hienoa! Saapa nähdä, tuleeko omenapuuhumme tänä vuonna kukkia. Nuppuja siihen ainakin näkyy tulevan. Tässä kuvassa tosin olen kuvannut leppistä. Takana näkyy kellarimme.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja Nanalle hyvää vointia toivottaneille!