Meille ei ole tapahtunut mitään erityistä. Elämme tyytyväisinä tavallista arkea. Mossen iho on ilmeisesti paremmassa kunnossa, vaikka se ei sitten lopulta aloittanutkaan sitä antibioottikuuria. Rasvahappoja lisäiltiin ja niiden vaikutus alkaa varmasti jo näkyä. Molemmilla koirilla on kokeeksi magneettiliuskat kaulapannoissa punkkien torjuntaa varten. Saapa nähdä, miten totumme niihin, kun näillähän ei yleensä pidetä kaulapantoja kuin vain lenkkeillessä. Näiden liuskojen takia niiden pitää kuitenkin olla koko ajan kaulassa. 

Eilen Nana ja Mosse tanssivat kevättanssia etsiessään namuja maasta.

Sitten oli suukkohetki. Harvoin näistä hetkistä ehtii napata kuvan.

 

Nana on nyt äärettömän ihastunut pehmeisiin hammasharjaluihin. Sillä on niistä melkein pakkomielle. Ostin sille siis välillä aitoja possunnahkarullia, herkullisen tahmeita jne. Eipä kelvanneet. Lähdimme illalla viemään niitä Mosselle, joka oli niihin oikein ihastunut. Kun Nana huomasi sen, sekin alkoi innokkaasti syödä luuta.   Mosse katseli vieressä syötyään oman luunsa. "Nytkö Nana kuitenkin syö näitä mun herkkuja!!" Eipä Nana tuota kauaa kuitenkaan viitsinyt järsiä ja Mosse sen sitten söi loppuun.

Pari pääkuvaa Mossestamme.  Mosse tottelee nykyään hienosti ja se on tullut, jos mahdollista, vieläkin suloisemmaksi äidin ja papan, mutta myös minun, mussukkapojaksi.

Olimme eilen Nanan kanssa "Nanan metsässä" kävelyllä. Polut olivat jo hienosti kuivuneet. Nanan askel oli kevyt. Hajuja oli paljon haisteltavaksi ja vietimme kahdestaan mukavan iltapäivähetken metsässä.

Tänään meillä oli "Nanan metsässä" mukana Minessa. Hän oli ihastunut, kun portaat, isot kivet ja kaikki muut lempipaikat olivat vapaat lumesta. No, "laaksossamme" oli vielä vähän lunta, mutta siitä Nana oli vain tyytyväinen.

Minessa halusi mennä ylös ja alas hiekkaseinämiä. Nana seurasi mukana.

Nana, lempeä Lempileijonani.  "Ei kai enää mennä takaisin alas, Minessa?" näyttää Nana kysyvän.