Ihana syyskuu on jo hyvin käynnissä. Värit ovat kauniita ja ilma on ollut häkellyttävän lämmin! Syyskuun 7. päivä on meillä juhlapäivä, koska se on Minessan syntymäpäivä. Minessa täytti lauantaina 7 vuotta. Mosse antoi Minessalle oman lahjan ja kortin. Kortissa oli 7 Suomen lippua.

Minessan syntymäpäivä on myös Kokkola-päivä. Kokkola täytti 393 vuotta. Samana viikonloppuna oli Kokkolassa keskiaikatapahtuma. Lauantaina Kaarlelan kirkonmäellä oli runsaasti keskiaikajuttuja, mm. turnajaisnäytös. Lapsille oli paljon mukavaa puuhaa, kuten puujalkakävelyä, poniajelua ja askartelua.

Vanhempani ja Mosse tulivat Kokkolaan mökiltä torstaina illalla. Mosse on voinut jättää pois vasemman ranteen siteen. Pidimme Mossella pari päivää kaulusta, mutta sekin on jo voitu jättää pois. Kyllä Mosse rannetta hieman nuolee, mutta ei mitenkään freneettisesti.

Maanantaina Bolidenin kävely oli mennyt oikein hyvin, ihan ilman oikean jalan ontumista. Mossen ruokailun jälkeen vanhempiani odottikin sitten ikävä yllätys. Mosse ei pystynyt varaamaan oikealle etujalalleen! Kun tulin töistä, Mosse halusi lepäillä. Kun se sitten nousi ja aikoi kävellä, tilanne oli tosi paha. Se ei vain ontunut, vaan se ei edes pystynyt liikkumaan. Aloin soitella eläinläkäreitä läpi sillä tuloksella, että minua kehoitettiin antamaan ylimääräinen Rimadyl-annos ja jatkamaan soittelemista tiistaina. Oma lääkärimme oli lomalla, Aistin Silvia oli lomalla, kaupungineläinlääkärin mukaan hänen luonaan ei asia juuri etenisi, Animagi Seinäjoella oli jo laittanut puhelinvastaajan päälle. Tiistaina sain aamulla yhteyden Animagiin ja Jarmo Rintasalolle löytyi aika keskiviikkona klo 11. Siellä kävimme tänään. Soitin varmuuden vuoksi Ouluunkin, mutta siellä ortopedi on vielä kaksi viikkoa lomalla. Syyskuu vaikuttaa olevan suosittu lomakuukausi.

Mosse ei päässyt maanantaina juurikaan etenemään. Se reagoi ulahtamalla kyynäralueen koskemiseen. Se on Mosselle poikkeavaa, koska se ei kovin helpolla sano kipuaan. Kun koitimme kantaa sen sisään, se oli liian kivuliasta sille. Niinpä se sitten eteni yksi haparoiva askel kerrallaan sisään asti.

Eilen Mosse pääsi jo liikkeelle kolmella jalalla. Se kehitti systeemin, jossa se korvasi kipeän jalan kovalla vauhdilla. Kovassa vauhdissa kipeä jalka vain hipaisi maata, joten se oli Mosselle helpompaa. Se oli kyllä kamalan näköistä, kun se ryntäsi kovaa vauhtia, mutta heti pysähdyttyään se hapuili jalallaan, jotta olisi voinut seistä. Se sai tiistainakin ylimääräisen kipulääkkeen.

Koska Nanan kanssa kävi niin kuin kävi, halusimme, että Minessa on tietoinen siitä, että on mahdollista, että Mosse ei enää palaa kotiin eläinlääkäristä. Niinpä Minessa kävi eilen sanomassa Mosselle heippa. Se oli kyllä aika liikuttavaa... Kun Minessa kävi vielä illemmalla, hän toi todella kauniin vaahteranlehden. "Siltä varalta, että Mosse kuolee." Emme halunneet toki turhaan säikytellä Minessaa, mutta nyt on ollut niin paljon luusyöpätapauksia, että tämäkin mahdollisuus piti ottaa huomioon.

Tänään kävimme sitten lääkärissä. Selvää syytä Mossen kipuun ei löytynyt, mutta ainakin sen verran saimme tietää, että röntgen-kuvissa ei näkynyt merkkiä luusyövästä. Kiitos Jumalalle. Kyynärnivelessä kapselin sisällä oli turvotusta, mutta nivelrikko ei ollut pahentunut. Jatkamme Rimadyl-kuuria (2 tbl/ vrk) kunnes kipu helpottaa. Mosse antoi nostaa itsensä hyvin kuvauspöydälle eli sen tilanne on parempi kuin maanantaina. Kun olimme lähdössä eläinlääkäriin, hain vesipullon autostani. Mosse oli siinä kanssani. Salamannopeasti se meni etuovesta sisään ja kiemurteli etupenkkien välistä takapenkille! Sinne se sitten jämähti, eikä suostunut tulemaan pois. Tajusi tietysti, että olemme kaikki lähdössä reissuun ja halusi varmistaa, että pääsee mukaan. Vasta kun papa ajoi autonsa siihen viereen, Mosse lähti autostani ja siirtyi papan autoon. Voi miten hirmuisesti koirat touhuavat suuresta kivustaan huolimatta!

Kysyin Rintasalolta mahdollista tähystyksen tarvetta. Hän sanoi, että hän ei sitä mielellään tee, koska Mossen helmikuisessa operaatiossa tapahtui se sydänjuttu. Eli jos operoidaan, Mosse saattaa menehtyä siihen. Toisaalta operaatio ei ole tässä vaiheessa tarpeellinen, koska jalka saattaa muutenkin parantua oireettomaksi, eikä rtg-kuvissa ei ollut mitään operaatiota vaativaa. Tosin näinhän varislisäkkeen murtuman aikaankin luultiin, kunnes totuus paljastui Aistissa tähystyksessä.

Nyt etenemme päivän kerrallaan ja toivomme parasta!!

Ajellessamme Seinäjoelta kotiin päin, näin ihanan auringonkukkapellon. Ajoimme talon pihaan ja kysyimme, saisimmeko ostaa muutamia auringonkukkia. Se sopi hyvin. Käytämme niitä, kun koristelemme seurakuntatalolla viikonloppuna, kun Kokkolassa vietetään jälleen Kyrkhelg. Auringonkukat olivat perheen 10-vuotiaan pojan istuttamia.

Nämäkin kukkamme tulevan viikonloppuna käyttöön. Olkoot nämä kukat tässä myös surunvalitteluna suloisen Mistyn kuoleman vuoksi. :( 

Lisäys torstaina: Sain tänään kuulla, että toinenkin leo-ystävämme on menehtynyt. :( Lämmin osanotto Aten perheelle.