Tässä on muutamia kukkakuvia Pakkikselta.











Mosse, Minessa ja minä puuhailimme lauantaina pihassa. Aurinko paistoi ja me nautimme! Mosse tosin viihtyi paremmin varjossa ja hyvä niin.





Minulla on ollut (ja on) todella ikävä Nanaa!! Tämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet oikein ikäväviikkoja. Lemmikit alkavat kukkia (muutkin kuin nuo kuvan valkoiset) ja muistan viime kesän lemmikkipolkua... Kun olimme Bolidenissä lenkillä, olin ihan itkuinen. Ei ole enää Nana kirmaamassa siellä Mossen kanssa. Katseeni hakeutui koko ajan kuin Nanaa etsimään. Olenhan siellä ollut Nanan kuoleman jälkeen lenkeillä, mutta nyt on tullut taas erityisen vaikea vaihe. Nanan kuolinpäivä lähestyy. Minun suloinen Lempileijonani, minun aarteeni. Tasaisin väliajoin minulta kysytään, onko jo uuden koiran aika. Ei ole. En tiedä, kauanko siihen menee, että on. Elämäntilanteenikaan ei oikein juuri nyt suosi uutta pentua eli aika saa kulua rauhassa.

Olemme päivittäin niin kiitollisia siitä, että meillä on tällä hetkellä terve Mosse-poika, rakas ja hyvä ystävä. Jokainen koira on erityinen omalla tavallaan ja jokaisella on sydämessä ihan oma paikkansa. Mossen häntä on parantunut ja hierojalla kävimme keskiviikkona. Vielä on yksi aika varattu kesäkuun puolelle.