Syyslomani alkoi perjantaina ja Minessan kanssa "muutimme" Pakkikselle. Vanhempani ovat käymässä Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Tänään Minessa palasi kotiinsa, koska hänen äitinsä tuli reissusta. Minä ja Mosse olemme yhä Pakkiksella. Viikonlopun ilma on ollut todella upea. Aurinko paistaa, maahan pudonneet syyslehdet juoksevat ja tanssivat kilpaa toistensa kanssa, joutsenaurat lentävät ja koilottavat. Voiko syyssäältä enempää toivoa! Eilen näimme ison parven pyrstötiaisia. Tänään taivaalla lensi (kiikarimiehen mukaan) merikotka. Ainakin se oli aivan valtava!
Mossen kanssa olen ulkoillut enemmän kuin aikoihin, kun olen päässyt mukaan kaikille lenkeille. Tietysti, kun olen ainoa lenkittäjä. ;) Kävimme muutaman kerran uusvanhassa paikassa eli Sannanrannan metsässä, jossa tein aikoinaan jälkeä Nanan ja Mossen kanssa. Mosse oli riemuissaan uusista hajuista ja kulki nenä maassa. Se tutki jälkiä tarkasti ja välillä selvästi jäljesti jotain. Eilen päivällä se sai hyvän hajun edellä menneistä pikkukoirista ja teki työtä kuin oikea jälkikoira. Minessa ei ollut mukana päiväkävelyillä, koska hän oli silloin isänsä luona. Kolme lenkkiä päivässä olisi Minessalle liikaa. ;) Illalla olimme samassa paikassa. Minessa innostui koittamaan ojan (onneksi nyt ilman vettä) yli puunrunkoa myöten. Onnistuihan se liukkaudesta huolimatta lopulta. Puu sijaitsi aika kaukana tästä oikesta ylityspaikasta, joten rämmimme mukavan matkan sinne. Ojanpiennar oli aika möykkyistä maastoa, mutta upeasti Mosse siellä kulki. Ojan yli mennessä se teki oman ratkaisunsa.
Eilen aamulla olimme Mosse, Minessa ja minä Harrbådassa. Se on yksi lempipaikoistani. Menimme sinne heti aamulla, eikä siellä ollut muita ihmisiä. Päästin Mossen vapaaksi ja kyllä se nautti mennessään hajujen perässä.
Jotkut paikat ovat niin täynnä muistoja. Tuossa me olimme katselemassa joutsenia, kun Minessa oli pieni ja käveli Nanan perässä mereen toppahaalarissaan (siis vain matalaan veteen). Tässä paikassa olin Mossen kanssa, kun Nana oli kuollut ja uskaltauduin ensimmäisen kerran sen jälkeen Harrbådaan.
Komea Mosse-herra.
Taustalla näkyy Harrbådan majakka, joka on valitettavasti ihan ränsistynyt.
Mosse on piilossa. Tämän ruusupenssaan edessä otin yhtenä syksynä Nanasta ihania kuvia, kun pensaassa oli jo ruusunmarjoja, mutta kuitenkin vielä myös kukkia.
Mereen!!
Mosse kuuntelee muistojen ääniä.
Kotiin päin. Ei se vesi enää ihan uimakelpoista ollut, vaikka kahlaileminen olikin mukavaa.
Harrbåda on niemi ja tänään niemenkärjessä oli todella tuulista! Aallokko kohtaa toisensa tässä ja aallot lyövät toisiaan vastaan tuossa kiven tietämillä kuvan keskellä. Se on aika jännän näköistä, kun vasemmalta ja oikealta tulee aaltoja keskelle päin.
Nämä kuvat otin Mossesta Harrbådassa tänään, kun olin vienyt Minessan kotiinsa.
Kotipihan sankari.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.