Ilta-aurinko paistaa kauniisti ja on sopiva hetki päivitellä blogia. Paljon olemme ehtineet touhuta kaikenlaista.  Minessa oli koko viikonlopun luonani hoidossa. Olimme perjantaina päiväkodin jälkeen metsässä ja Minessan suureksi iloksi huomasimme mennessämme, että myös mummu, papa ja Mosse olivat siellä. Mosse riensi meitä vastaan ja sitten molemmat juoksivat takaisin mummun ja papan luo. Nana tuli vähän verkkaisemmin minun kanssani.

Minessa halusi laittaa Nanan kiinni ja taluttaa sitä, kun papa talutti Mossea. Lukko on vielä Minessalle vähän vaikea, mutta papa auttaa. Panta kyllä solahtaa jo sujuvasti kaulaan. On tosi kauan siitä, kun olemme päässeet kaikki yhdessä metsään eli oli oikein kiva reissu.

"Hei, me juostaan ja meillä on ihanaa!" Kuvassa oikealle jäävät vanhat hiekkakuopat, jotka ovat osaksi jo umpeenkasvaneita. Kun Nana hyppäsi autoon lähtiessämme, Minessa sanoi riemuissaan: "Kato Hanna, Nanan jalat toimii!" Kerran Minessa nimittäin näki, kun Nana liukuikin takaisin yrittäessään autoon.

Metsän jälkeen menimme Pakkikselle syömään ja koirat leikkivät pihassa. Mosse:"Kuule, mitäs tehtäisiin?"

Nana: "Harjoitellaan juhannustansseja varten. Jos vaikka päästäisiin Brygganille. Sun häntä heiluu kyllä hienosti!"

Nana, hymytyttöni. Vihreä nurmikko ja punainen leo ovat kaunis yhdistelmä.

Mosse jäi haikeana katselemaan, kun Minessa, Nana ja minä lähdimme. Menimme käymään Vallilalla ja saimme mielenkiintoisia Apso-lehtiä luettavaksemme. Kiitos Varpu! Laitan lehdistä ehkä vähän lisää tietoa tänne myöhemmin.

Minessan kanssa pesimme Nanan perjantai-iltana ja yön aikana se oli kivasti kuivunut. Lauantaina meillä olikin koko päivä aikaa yhdessäoloon, kun saimme kuulla, että Minessan äiti tuleekin kotiin vasta sunnuntaina. Aamulla Minessa hellitteli rakkaan ystävänsä Nanan kanssa.

Jossain vaiheessa menimme taas Pakkikselle, kun Minessa halusi mummun tekemää mannapuuroa. Puuroa odotellessaan Minessa touhusi koirien kanssa pihalla. Hän oli keksinyt viilentää koiria laittamalla vettä lapiolla niiden päälle. Asia kyllä vähän kostautui, kun Mosse nousi ja ravisteli itsensä huolellisesti.

Mosse venytteli huolellisesti, koska sillä oli huima suunnitelma...

Ta-daa... Mosse kipusi seisomaan Nanan pään päälle. Mossessa on selvästi ainesta sirkuskoiraksi. 

Vielä muutama kuva Mossesta. Nämä olen ottanut eilen Pakkiksella.

Otimme Mossen kuvauksen jälkeen mukaamme ja menimme lenkille Bolideniin. Minessa ei halunnut koko aikaa kävellä ja niinpä hän teki hiekkakakkuja sillä aikaa, kun minä kävelytin koiria. Nanan oli kyllä vaikea tietää, voiko se jättää Minessaa yksin. Välillä Nana olikin Minessan seurana ja Mosse ja minä kävelimme. Mosse löysi suunnistusrastin.

Sunnuntaina, kun Minessa, Nana ja minä menimme Bolideniin, näitä Mossen löytämiä rasteja saalistivat pyöräsuunnistajat. Tuttu polkumme vilisi pyöräilijöitä!

Minessan huivi tippui eilen illalla kävelyllä ja sen sijaan, että olisimme laittaneet sen takaisin hänelle, hän ajatteli, että se voisi olla kiva Nanan kaulassa.

Tänään meillä on ollut hurja pyykkäyshomma. Minessalle oli käynyt yöllä runsas "vesivahinko" ja Nanan suuren pedin peseminen oli melkoinen haaste. Patjan sain juuri ja juuri tungettua pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuunkin. Reunaosan täytteineen pesin kylpyammeessa ja se on vielä märkä. Reunuskangas on helppo irrottaa ja pestä, mutta tällä kertaa pelkän kankaan peseminen ei riittänyt, vaan täytekin piti pestä huolellisesti. "En kyllä taida ikinä enää lainata kenellekään omaa petiäni", tuumaa Nana.

Kun olin rautatieasemalla Minessan kanssa hänen äitiään vastassa, näimme kivan koiran. Minessa halusi mennä silittämään sitä. Päästessämme lähemmäksi, koira tuli itse meidän luoksemme ja painautui siihen lähellemme. Kyykistyin sen vireen ja se antoi tassun käteeni. Pitäessäni sitä tassusta ja silitellessäni sitä ajattelin, että sen "sielu" oli jotenkin tuttu. Sielu on toki ihan väärä sana, mutta en parempaakaan keksi. Samassa kuulin, kun jollekin ohikulkijalle selitettiin, että koira on leonberginkoira-sakemanni. Ilmankos sen "sielu" oli niin tutun oloinen!

Menimme Nanan kanssa illalla vielä Bolidenille. Se jäi nätisti odottelemaan ja katselemaan tielle. Hetken päästä sieltä tulivat äiti, papa ja Mosse kanssamme kävelylle.

Lopuksi kuva Pakkiksen omenapuun nupuista. Ne ovat juuri nyt puhkeamaisillaan. Kaunista viikkoa kaikille lukijoillemme! Jättäkää taas joku viesti käynnistänne. Ne ilahduttavat!