Tänään täyttäisi ensimmäinen leomme Yali , Kinglord's Mr Montebello, 11 vuotta. Yali eli 6 vuotta ja surutyö sen jälkeen on kestänyt nämä 5 vuotta. Nyt asia alkaa olla helpompi, kun Yali ei välttämättä olisi ikänsä puolestakaan enää elossa. Yali teki meistä leoihmisiä, ja sillä on aina oma erityinen paikka sydämissämme!

Minessa oli Nanan ja minun luona yökylässä viikonloppuna. Sunnuntaiaamuna Minessa hoivaili ystäväänsä. Minessa on peittänyt Nanan tärkeällä "lappupeitollaan".

 

Olimme aamupäivällä Mikaelsmässassa (lastenkirkko) ja sitten Pakkiksella syömässä kaurapuuroa, joka on Minessan ehdoton lempiruoka. Sen jälkeen äiti, Minessa, Nana ja minä jatkoimme ABC:n parkkipaikalle, jossa oli koirien match show. Koiria oli todella paljon! Mukavaa, että lapsi ja koira -kehä oli ensimmäisenä. Ylemmän kuvan on ottanut Varpu Vallila. Kiitos Varpu!

 

Minessa ei ole koskaan esittänyt Nanaa ja nyt oli vähän vaikea aloittaa, kun Nana halusi kehässä seurata vain minua, vaikka olimmekin harjoitelleet sen esittämistä. Osaksi varmaan vaikuttaa tuo Nanan heikko näkö. Autoin kävelemällä siinä edellä, jotta saimme käytyä kehässä. Lähes kaikki muut kilpailijat olivat junior handler tasoisia. Onneksi kaikki palkittiin eli Minessalle jäi oikein hyvä mieli.  Vihreä ruusuke oli hieno ("Mä sain samanlaisen ruusukkeen kuin ne hevoset!!") ja tikkari maistui hyvältä. Nanakin sai herkkupalat. Minessa oli harjoitellut kertomaan Nanasta iän, rodun yms. ja pienen tempunkin he olivat harjoitelleet. Tällä kertaa lapsi ja koira -tuomari ei kuitenkaan jututtanut lapsia. Kotimatkalla pieni tyttö melkein nukahti autoon. Raitis ilma ja jännitys vaativat veronsa. Tässä kuvassa Minessa ja Nana odottavat ruusuketta.

Pakkiksen portilla oli ensin tällainen näky.

Ja sitten tällainen.

Mosse ehti vain huikata äidille ja minulle "mä en todellakaan ehdi jäädä kuvattavaksi, Nana on tullut kotiin, on kiire sen luokse" ja sitten se kirmasi pihaan päästetyn Nanan jälkeen.