005-normal.jpg

012-normal.jpg

Hiljainen viikko. Kristuksen, kunnian Kuninkaan, kärsimysviikko. Alennustila meidän tähtemme.

Olimme palmusunnuntaina jumalanpalveluksessa. Tapamme mukaan Minessa ja minä sytytimme tuohuksia ehtoollisella käytyämme. Minessa sytytti ensin serkuille ja sitten Mosselle. Sitten vielä yksi yhteinen Nanalle ja Yalille, ettemme sentään käyttäneet tuohuksia loppuun. Eiväthän kuolleet tarvitse esirukouksia, mutta eipä tästä haittaa ole ja tämä on Minessan tapa muistaa näitä rakkaita.

B002-normal.jpg

Yhtenä aamuna näin tällaisen kauniin näyn olohuoneessani, kun jouluenkeli (niin, olen sen jättänyt tänä vuonna jostain syystä roikkumaan) kuvastui ikkunaan. Kolme enkeliä. Meidän kolme rakasta kuolluttamme, vaikka en todellakaan ajattele, että ne ovat muuttuneet enkeleiksi. Ne ovat Jumalan luona, mutta eivät enkeleinä vaan koirina. Emmehän mekään muutu Raamatun mukaan enkeleiksi, kun kuolemme.

008-normal.jpg

Tässä roikkuvat minulla nyt pannat muistona. Nana, Mosse ja Yali, jonka oma panta kului Mossella käytössä rikki. Yalin nimikyltti roikkuu sen vuoksi tuossa Mossen pannassa. Rakkaita ihania muistoja, joita ajatellaan kiitollisena. Se, joka on saanut omistaa näin ihania koiria, ei voi muuta tehdä kuin olla kiitollinen kaiken kaipauksenkin keskellä.

Yksi kasvattaja soitti ja tarjosi pentua vanhemmilleni. Kiitos luottamuksesta! Vielä ei ole uuden koiran aika. Olen paljon miettinyt omaa asumismuotoani, kerrostaloa. Tähän en voi ottaa pentua eli jos pentu tulee, niin tulee myös muutto. Vanhemmillani on ihana omakotitalo ja piha, mutta heillä on myös ikää. Me olemme puhuneet asiasta ja odotamme nyt rauhassa. Uusi koira joskus ei ole suinkaan poissuljettu asia, mutta olemme pohtineet pitävämme ainakin vuoden tauon. Aika näyttää, miten asiat menevät.

038-normal.jpg

Tässä Mosse on viimeisen kerran ottamassa vastaan papaa kotiin tullessa täällä maan päällä. Papa oli vienyt Minessan kotiin hyvästelykäynniltä. Taivaassa sitten onkin ihana kolmikko meitä odottamassa. Minessa sanoi Mossen kuolemaa seuraavana päivänä näin: "Mosse on nyt taivaassa. Se näkee Nanan ja Yalin. Ja kaikki kuolleet. Pietarinkin!" Olemme äskettäin lukeneet Raamatussa Pietarista ja hän teki Minessaan suuren vaikutuksen.

030-normal.jpg

Tiedätkös Mosse, sinä tulit elämäämme täysin ennalta arvaamatta ja veit sydämemme. Papan kanssa laitoit otsat vastakkain ja se rakkaus oli sitten siinä. Menit autoomme, etkä suostunut tulemaan enää pois. Olit vasta 1½- vuotias poikanen ja nyt olit 9½- vuotias vanhus. Mihin ihmeeseen nämä vuodet katosivat? Muistoihin ne tallentuivat, jokainen niistä. Sinä jätit meille valtavasti rakkaita ihania muistoja.

032-normal.jpg

Sinä olit uskottuna, ystävänä, lohtuna, juttu- ja lenkkikaverina... Sinä halusit aina olla mukana, kun laulettiin ja soitettiin pianoa. Suru ja kaipaus sinun jälkeesi on jotenkin niin puhdasta. Tekopyhäksi sitä ei voi kukaan väittää. Jokaisena päivänä kuulit meiltä kaikilta useaan otteeseen, miten rakas sinä meille olet, miten tärkeä. Tottakai me tiesimme, että lähtösi lähenee, olithan jo sen ikäinen. Emme vain voineet aavistaa, että se oli näin lähellä.

065-normal.jpg

Tänne me sinut jätimme eläinlääkärillä odottamaan seuraavana päivänä tulevaa kuljetusta tuhkaamoon. Kranssi ja kukka olivat kuin sinua varten laitettuja. Valo kajastaa katolle. Sinä olit puhdasta kultaa.

010-normal.jpg

Kiitos jokaiselle teille, jotka olette eri tavoin ottaneet osaa suruumme. Kortit, kukat, kirjeet ja osanotot blogissa ovat olleet meille tärkeitä!

mosse1-normal.jpg

Lisää juttua taas toisella kertaa.