Sunnuntaina pyhäkoulun jälkeen Mosse, isäni ja minä lähdimme Hämeenlinnaan. Yövyimme tutuksi tulleessa ja hyväksi havaitussa Cumuluksessa. Meillä oli nyt se huone, jonne Mosse olisi viime kerralla niin mielellään mennyt. Kävimme mökillä, vaikka olikin pilkkopimeää. Ilta- ja aamupisutukset sujuivat mukavasti "kirjaston" puistossa. Rakennus on alunperin ollut roomalaiskatolinen kirkko, sen jälkeen siinä oli kirjasto, virastoja ja joku aikuiskoulutuksen tila. Puisto on pieni, mutta mieluinen, koska se liittyy lapsuuteeni. Siellä on myös isoja tammia, joista pidän kovasti.

Maanantaina, siis eilen, lähdimme Vantaalle eläinsairaala Aistiin. Meillä oli aika klo 11 taitavalle kirurgille, Silvialle. Silvia Jauernig puhui selkeää englantia ja lisäksi mukana oli Mossen viimeksi tutkinut Sigitas Cizinauskas. Hän tulkkasi kaikki asiat ja se oli mukavaa, vaikka Silviankin puheesta sai hyvin selvää.

Mossea kävelytettiin ja juoksutettiin ulkona (kuva ei ole tästä tilanteesta). Se ontui ilmeisen adrenaliinibuusterin (stressi lääkäriin menosta) takia vähemmän kuin aamulla, mutta Sigitas sanoi, että se ontuu silti hänen mielestään yhtä paljon tai enemmän kuin viimeksi. Mosse ei reagoinut Silvian palpoidessa jalkoja. Kun Silvia piti pienen tauon tutkimuksessa, Mosse meni alta pois, kun hän olisi jatkanut tutkimusta. Silvia sanoikin, että surullista on se, että Mossea selvästi sattuu, mutta se ei kerro, mihin. Pieni urhea poikamme, joka ei saisi olla lääkärissä ihan noin urhea! Silvia olisi halunnut teettää Mosselle skintigrafia-tutkimuksen, mutta koska se tehdään vain Hyvinkään Hevossairaalassa, eikä siellä ollut eilen hevospotilaita, sitä ei voitu teettää eilen. Olemme nyt sinne jonossa. Skintigrafia on luuston isotooppikuvaus vauriokohtien havaitsemiseksi. Menetelmässä käytetään ihmislääketieteessä yleisesti käytettyä fosfaattiyhdisteeseen sidottua radioaktiivista isotooppia, teknetium99m:ia, jota annetaan laskimonsisäisesti. Verenkierron kautta teknetium99m kulkeutuu ja sitoutuu luustossa oleviin vauriokohtiin, jotka näin ollen näkyvät gammakameran kuvassa. Skintigrafia on herkkä menetelmä toteamaan hiusmurtumia ja nivelensisäisiä murtumia sekä muita nivelvaurioita, esimerkiksi niveltulehduksia, nivelrikkoja ja nivelkystoja. Skintigrafialla on siis tarkoitus selvittää kipupiste, jotta sitä voidaan sitten tutkia lisää. Eilen Mossen olkanivel puudutettiin kokeeksi, mutta se ei poistanut tai edes vähentänyt ontumista. Viimeksi otetuista rtg-kuvista Silvia sanoi, että Mossen oikean etujalan luusto on kuin 2-vuotiaalla, siis niin kaunis ja puhdas.

Kopioin tähän taas saamamme yhteenvedon:

Ortopedinen tutkimus: Keskiasteen ontuminen oikeassa etujalassa, pahenee liikunnan kanssa. Ei varaa painoa kunnolla oikealle etujalalle. Lihaskatoa. Mikään nivelistä ei ole täyttynyt nivelen ympäriltä. Liikeradat normaalit. Lievä kipureaktio oikeassa kyynärnivelessä mediaalipuolella.

Vasen kyynär: Hygroma (nestettä sisältävä pussi).

Oikea takajalka: Ihotulehdus anturoiden välissä. Sytologia: ei hiivaa, pääasiassa bakteereita.

Oikea korva: Lievä ulkokorvan tulehdus distaalisessa osassa, lähellä tärykalvoa. Sytologia: Epiteelisoluja ja bakteereita.

Hoitosuunnitelma: Ontuminen: Skintigrafia, jotta voidaan lokalisoida ongelma, mutta tämä ei ole mahdollista tällä hetkellä. Artrosenteesi oikeasta olkapäästä: 0,5 ml nivelnestettä, normaali viskositeetti, läpinäkyvää, sytologia: vähän soluja, lähinnä mononukleaarisia. Nivelsisäinen puudutus 2 ml Lidokaiinia ja 2 ml Bubivacainea.--> Ontuminen ennallaan puudutuksesta huolimatta.

Korva: Puhdistus joka toinen päivä, hoitona jatkuu Canofite.

Tulehtuneelle tassulle: Clorexyderm kerran päivässä.

Hyvää jatkoa Mosselle!

Mosselle määrättiin kipulääkkeeksi Previcox 227 mg, kaksi tablettia kerran päivässä. Tätä lääkettä ei ollut apteeksissa, mutta sitä on tilattu ja se tulee torstaina. Jos lääkkeestä ei tule tehoa 4-5 päivän kuluessa, aloitetaan lisäksi Tramal 50 mg, kaksi tablettia kahdesti tai kolmesti päivässä tarvittaessa. Kovat lääkkeet. Aiemmista kipulääkkeistä ei ole tullut mitään vastetta.

Ostin tänään Vetridrmiä, jolla putsasin Mossen korvan. Tassuvoidekin on aloitettu. Se oli mielenkiintoista, vaahtosi vähän, kun sitä levitti. Onneksi Mosse ei välittänyt siitä ollenkaan, kun ajattelin, että se saattaisi alkaa nuolla hoidettua tassua.

Klo 17 jälkeen lähdimme Hämeenlinnan kautta kohti Kokkolaa. Reissu oli aika rankka, ja yhä jäi paljon kysymyksiä. Niin meille kuin lääkäreillekin. Mossea kohdeltiin kauniisti ja sen asiaan paneuduttiin. Olemme siis tyytyväisiä. Meille oltiin myös rehellisiä sen suhteen, miten voidaan edetä, mitä mahdollisuuksia on. Mieli on myllerryksessä, haikea. Vain vaikeimmat potilaat, siis ne, joista ei muuten saada selkoa, lähetetään Hyvinkäälle skintigrafiaan. Lääkäri kertoi, että tulkintaan he voivat saada apua radiologilta ja tarvittaessa he lähettävät jonkun auttamaan Hyvinkäälle Mossen tutkimukseen, vaikka yleensä siellä ei ole lisäapua tarvittu. Katsotaan, miten kaikki etenee. Me tähtäämme nyt siihen mihin yleensäkin eli koitamme tehdä rakkaan Mossemme jokaisesta hetkestä hyvän ja elämisenarvoisen.