Hyvin usein kuulee opettajien lomia kadehdittavan. Jälleen on yksi kadehdittava loma meneillään. Mutta nyt on jälleen voimassa myös otsikon jälkimmäinen osa. Opettajan onnettomuus. Mikä se on? Se on säännönmukainen sairastuminen lomalla! Olen nyt ollut kuumeessa sunnuntaiaamusta asti. Pelkästään tässä istuminen ja kirjoittaminen vaatii voimien ponnisteluja ja nostaa hien pintaan.

Nana on ripulilla. Voih! Viime yö meni aika kivasti, mutta edellisestä minulla on hyvin sekava muistikuva. Vanhempani lupasivat käyttää Nanaa ulkona, jos tarvetta on. Nanan masuvaivoista ei ollut vielä mitään viitettä illalla, mutta yöstä tuli levoton. Itse olin niin kuumeesta sekaisin, että olisin varmasti tullut päälläni portaat alas, jos olisin ollut hoitovastuussa ja rientänyt Nanan haukkuessa päästämään sitä ulos. Sehän ei tee sisään, vaan hälyyttää ensin puhahtamalla, sitten haukahtamalla ja tarvittaessa kolmannen kerran kimeästi haukahtamalla. Loppuyön isäni oli viettänyt sohvalla alakerrassa. Siellä hän oli kuulemma ollut viime yönkin, joka oli kuitenkin huomattavasti edellistä rauhallisempi. Kiitos rakkaat vanhempani taas kaikesta avusta! Olen usein miettinyt, miten haastavaa olisi asua kerrostalossa ison koiran kanssa ilman tällaista apumahdollisuutta, jossa on piha tarjolla. Ennen ajattelin, että kyllä kerrostaloasuminen onnistuu ihan hyvin, kun koira saa tarpeellisen määrän liikuntaa. Mutta entä jos se ei saa sitä omistajan sairauden takia! Tietenkin koira sopeutuu väliaikaiseen tilanteeseen, eikä mene pilalle, vaikka se välillä olisikin vähemmällä ulkoilulla. Silti olen kallistumassa siihen ajatukseen, että ennen kuin minulle tulee uusi iso koira, haluaisin muuttaa asumismuotoni pois kerrostalosta.

Mosse on lähdössä pihalle.

Sitten muutama kuva Pakkikiksen pihasta herkkutikkujahdista. Pari pientä palaa riitti pitämään koirat pitkään aktiivisena.

Tikut on syöty ja Mosse levähtää.