Dora tarinoi:

"Vain valkeata joulua, mielessäin ootan minä ain, sillä hangen hohteessa vain, joulurauhan tunnen rinnassain." Meille tuli joulurauha niin sisälle kuin ulos, kun aattona satoi lunta! Oli se sentään ihanaa!

Joulun pääasian myötähän se todellinen rauha sitten kuitenkin löytyy, lumella tai ilman. Eipä ensimmäisenä jouluyönä paimenten kedolla tai seimelllä lunta ollut.

Minessan tultua meille, kuuntelimme joulurauhan julistuksen Turusta. Näin me aloitamme jouluaaton vieton.

Minä aivan innostuin, kun tuli aika jakaa lahjat. Hyppelin siinä korin ympärillä kuin pentunen. Oma lahjani löytyi ja avasin sen super nopeasti! Sain hauskasti pakattuna niitä omia raksujani, koska ne ovat mahalleni turvallisia. Nuo muut lahjat ovat Minessalle ja hänen sisaruksilleen.

Joulupäivänä sain nauttia lumesta täysin rinnoin. Luonto oli muuttanut muotoaan ja minulla oli paljon tutkittavaa!

Löysin näkkileipiä ja kauraleseitä, mutta en saanut syödä niitä. Joku tuonut ne peuroille. Minä sain halutessani muutaman oman raksun kyllä, joten mitäpä niistä näkkileivistä.

Tässä mietin, että on kyllä aika lumisen näköinen tuo seuraava polun pätkä!

Hyvin pärjäsimme ja iloitsimme yhteisestä lenkistä. Kotona sitten irroteltiin nämä pienet pallukat, joita oli tarttunut sukkiini.