Niin, aina on elämässä jotain pientä. Pientä iloa tai sitten pientä harmia. Onneksi iloja voi löytää tosi monesta asiasta, kun pysähtyy miettimään!

Eilen olimme jälleen teatterissa katsomassa Robin Hoodin. Minessa nautti tästä käynnistä yhtä paljon kuin edellisestä ja taisipa jännityskin olla samaa luokkaa. Ennen teatteriin menoa Minessa syötti Mosselle kanankaulat. Mosse on aika liikuttava, kun se syö noita. Ensimmäsen se lähes aina pudottaa ja sitten jää odottamaan seuraavaa. Seuraavat se syö kunnolla ja jossain vaiheessa se poimii ensimmäisen ja syö senkin. Jos nämä kaulat laittaa ruokakuppiin, ne jäävät siihen, vaikka ovatkin Mossen lemppareita! Syöminen ei ole vain vatsan täyttämistä, vaan sosiaalinen tapahtuma.

Lupasin joskus laittaa Mossesta muutaman ulkokuvan lisää. Mosse on niissä kuitenkin niin kuivan ruohon peitossa (Mosse piehtaroi heti kampaushetken jälkeen kuivassa ruohossa), että saatte vain tämän yhden kuvan.

Ilma on ollut aika sateinen nyt moneen otteeseen. Siksi uusia ulkoilukuvia ei ole tullut, vaikka ihania reissuja onkin ollut. Minessakin on aina innokas tulemaan mukaan.

Mossella on taas vaihteeksi kaulus. Huomasin eilen, että se oli rikkonut häntäänsä. Ei ihan hännänpäästä, vaan ehkä 10 cm ylöspäin, 10 cm pituinen, suunnilleen sentin levyinen verinen alue. Toivottavasti se paranee pian.

Mosse saa aina välillä käyttää päätään namien etsimisessä. Pienen pohdiskelun jälkeen ne aina löytyvät. Mosse on niin pehmeä, että se antaa helposti asian olla. Sitä pitää alussa aina kannustaa aloittamaan. Mitenkähän Mosse selviäisi Nanan aivojumppapeleistä? Täytyy joskus kokeilla.

Voimia, ja toivottavasti vähän aurinkoakin, jokaiselle alkavaan viikkoon!